Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Svinö/Föglö  (Luettu 3134 kertaa)
A.V.
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 386



« : Syyskuu 27, 2011, 11:10:43 am »

No niin, laitetaanpas viikonlopusta pientä raporttia. Olin ensimmäistä kertaa kalavehkeiden kanssa Ahvenanmaalla ja täytyy sanoa, että kannatti. Perjantaina olimme Svinössä ja vuokrasimme mökkikylästä soutupaatin. Tai oikeastaan kyseistä paattia ei ollut tarkoitettu soutamiseen. Tuulta oli jotain 9 ja 12 m/s välillä, joten paatti liikkui tuulen mukana nopeammin, kuin mitä sillä pystyi soutamaan. Tämän lisäksi taivas oli täysin pilvetön, joten odotukset eivät olleet liian korkealla. Kiersimme pari tuntia hyvän näköisiä rantoja ja kaislikoita ilman kontaktia kaloihin. Lopuksi päätimme vielä tarkastaa yhden hyvännäköisen niemen ja sen taustan. Tuuli puhalsi sopivasti viistosta ja paikka näytti muutenkin hyvältä. Niemen nokassa oli kallio ja sen takana tyypilliseen tapaan noin viiden metrin kaislikko, jossa oli kaksi syvennystä. Sanoin kalakaverille, että tosta se hauki nyt otetaan ja heitin ulompaan syvennykseen ihan kaislikon reunaan. saman tien oli hauki kiinni ja taistelu oli kova. Elättelin jo toiveita isoimmasta omatekleellä saadusta hauesta, mutta siihen ei paino ihan riittänyt. 2,6 kiloa näytti vaaka. Kiersimme sitten niemen suojan puolelle, jossa oli hieno pieni poukama. Sieltä tuli kalakaverille pirteä ruokahauki.
Illalla hauet paistettiin foliossa grillillä seuraavassa yöpaikassa föglön puolella. Menin sitten tietysti rantaan katsomaan, että onko siellä mitään elämää. Hämmästyin, kun koko meri näytti olevan mustanaan salakoita, joista osalla oli kokoakin aika runsaasti. Olihan sitten vielä pakko hakea kalavehkeet ja koettaa, joska vaikka saisi jollain pienellä lipalla salakasta bongauspisteen. Laitoin ul-settiä valmiiksi, kun muutaman metrin päästä kuului aika molskahdus. Nappasin äkkiä isomman setin ja heittelin lusikkaa molskahduksen suuntaan, kuitenkin tuloksetta. Vaihdoin sitten pieneen reflexiin, johon eivät salakat napanneet, mutta peräkkäisillä heitoilla pirteä ahven ja arviolta vähän yli kiloinen hauki.
Seuraavana päivänä tuuli vähän enemmän kuin edellisenä iltana ja salakat olivat tipotiessään. Ajattelin, että kannattaa yrittää ennemmin haukea kuin ahventa. Löysin rannasta sopivan lahden, joka ei ollut liian matala, mutta sopivan kivinen. Laitoin siima päähän Sandgrävlingenin, jotta saisin heitetyksi parhaille paikoille asti. Kun kelasin ensimmäistä heittoa, näin jo monen metrin päästä, että uistinta seurasi arviolta 60-70 -senttinen hauki. Yritin kaikkia mahdollisia konsteja, mutta hauki seurasi vain turvallisen välimatkan päästä.
Sunnuntaiaamuna yritin herätä aikaisin siinä kuitenkaan onnistumatta. Rantaan pääsin kahdeksan jälkeen, mutta onneksi silloin oli vielä pientä sumua jäljellä eikä aurinko vielä helottanut kovin korkealta. ehdin ilmeisesti juuri ja juuri aamusyönnin loppuun, koska heti toisella heitolla nappasi pirteä, ehkä vähän alle kaksikiloinen hauki. Sen jälkeen olikin hankalampaa. Hauet molskivat vain ruovikossa. Sen lisäksi ilmeisesti iso säynäs kiusasi minua molskimalla juuri ja juuri lipan kantomatkan ulkopuolella.

Joka tapauksessa oli mukavaa kalastella uusilla paikoilla. Vesi oli uskomattoman kirkasta, joten väsytykset olivat vielä tavanomaista mukavampia.
tallennettu

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: