Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Turkki kalamiehen silmin.  (Luettu 3085 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 733



« : Elokuu 29, 2011, 13:09:22 pm »

Istun kalastusveneessä jossa riemuhuudot kaikuvat.  Mahtavaa, katsokaa tässä on kala. Useampi kamera räpsähteli ja riemu oli ylimmillään. Siis mitään mp-reisssua ei tarvitse Turkissakaan tehdä, vai.......

Vaimon kesäloman aikoihin olemme "pruukanneet" tehdä jonkinlaisen äkkilähdön jonnekin alle viidentunnin lentomatkan päähän.  Nyt sitten tutustuimme Turkkiin ja siellä paikkana oli Marmaris.  Mukanani oli kaksi settiä, toinen suurinpiirtein ahvenia varten ja toinen sitten hieman vauraampi 4000- sarjalainen.  Tietenkin sitten mukaan "täytyi" raahata aikamoinen valikoima jigejä, vaappuja, lusikoita, koukkuja, painoja, lippoja ja kaikenlaista muuta "kalastuskrääsää" jotta olisi siellä sitten varmuuden vuoksi omavarainen. 

Hotellimme oli aivan rannan tuntumassa ja aivan kaupungin keskustan läheisyydessä.  Olin tietenkin jo ennen matkaa tutustunut kartasta paikkaan ja tutkinut missäpäin olivat venelaiturit ja muut mahdolliset potentiaaliset kalapaikat.  Aamupalalla sitten tutustuin paikalle jo useaan kertaan lomaansa viettäneeseen mieheen.  Kovinkaan rohkaisevaa viestiä en saanut.  Ei täällä ole kaloja.  No, ehkäpä opas osaisi jotakin sanoa.  Aamukäynnillään opas tiesi kertoa että kalastusmahdollisuudet ovat lähes nolla.  No, johan oli alku.

Lähdimme sitten emännän kanssa tutustumaan paikkaan.  Kävelimme kaupungin keskustaan ja siellä minun askeleeni veivät kuin varkain meidät venelaitureiden tuntumaan.  Olihan siellä yksi pikkupoika kalassa.  Tosin ei minun nähdeni kalaa saanut mutta... kyllä varmaan on joskus saanut koska siellä oli. 

Kiertelimme ja kaartelimme sitten muitakin nähtävyyksiä ja kauppoja katselemassa.  Kahdeksan kilometriä siellä sitten tuli tallusteltua ja ikävä kyllä se oli minun kävelykyvylleni aivan liikaa. Sanonkin sitten vaimolle että saatkin sitten itse käydä ostoksia katsastamassa minä taidan tyytyä vain rantoja tutustumaan.  Toiseen suuntaan mennessäni törmäsinkin sitten kalastusretkiä välittävään paikkaan.

Nappasinkin siitä sitten kalastusreissun itselleni.  Hinta puolipäiväreissuun oli vain 15 euroa joten ei paha hinta. Tosin myyjä rehellisesti sanoi että ko reissu ei ole "ammattilaisille"  Seuraavana päivänä sitten sovittuna aikana tallustelin isompi setti ja uistinlaatikko mukanani lähtöpaikkaan.  Meitä oli siellä vain muutama ja kuinkas ollakaan kapteeni ilmoitti että olisi "jotakin häikkää" joten matka siirtyisi iltaan.  Juu, ymmärsin kyllä että meitä oli liian vähän jotta merelle olisi lähdetty.

Iltapäivällä sitten ryhmää olikin tarpeeksi joten matkaan.  Ajoimme puolisentuntia merelle ja vene ankkuriin. Syvyyttä tuntui olevan ainakin kolmisenkymmentä metriä ja vesi aivan kirkasta.  Siinä sitten istuimme samalla puolella viitisentoista kalamiestä.  Kaikille annettiin vapa kelan kera ja siihen tapsilla kolme koukkua joihin pujotettiin sitten pikkusormen kynnen kokonen kalanpala.  Siimakin oli jotain 0.25 monofiiliä joten todennäköisesti mitään haikalaa emme olleet pyytämässä.

Olisin melkein voinut lyödä vetoa mitä seuraavaksi tapahtuu.  Kun lähes puolenmetrin välein istuu kalastajia ja todennäköisesti useampi ei ole moista touhua harrastanut niin aikamoinen siimasoppahan siitä oli tuloksena.  Siinä sitten oli kolmen- neljän kalastajan siimat yhdessä sotkussa. Kun siimasoppa oli selvitetty (puukolla tietenkin) niin annoinkin sitten laivan varustukseen kuuluvan setin pois ja sanoin kokeilevani omalla setilläni.  Siirryin sitten vielä varmuuden vuoksi aivan laivan keulaan jossa sain suhteellisen vapaasti sitten olla.

Siellä sitten laitoin isompaa jigiä pyytämään, josko kuitenkin jotakin isompaakin siellä olisi liikenteessä.  Ei ollut isoa kalaa ja kun ei tuntunut olevan pientäkään niin sirryimme toiseen paikkaan.  Jäin sitten sinne omalle paikalleni keulaan ja sainkin aika vapaasti sitten siellä olla. Itselleni ei mitään kalaa kuulunut mutta muutamalle kalamiehelle muutama kalakin tuli ylös.  Kokoluokka oli parisenkymmentä-viitisenkymmentä grammaa, mutta kyllähän siitä iloa veneeseen syntyi.

Sitten kapteeni ilmoitti että on aika palata takaisin rantaan. Mukavaahan siellä oli kauniissa auringonpaisteessa (+ 35 astetta) istuskella ja kukas sen voisi ennustaa vaikka isompiakin siellä olisi voinut olla. 

Pari päivää menikin sitten minulta ihan vain rannalla aurinkoa ottaen kunnes illalla lähdimme pienenelle kävelylle. Pienen matkan päässä olikin kalamiehiä rannalla.  Minä sinne sitten juttelemaan oikein kunnon kalamiesten kanssa. Tuleeko isoakin kalaa, kysäisin.  Ei täällä ole isoja, ehkäpä reilu puolikiloinen voi tulla mutta ei isompaa. Kyllähän senkinkokoinen varmaan säväyttäisi joten hotellin rannalla sitten heittelin illlan tummetessa jigiä ja lippaa.  Ei tullut minulle kalaa.

Kokeilin sitten "aamusyöntiä" emännän lähtiessä joka-aamuiselle lenkilleen.  Ei tullut kalaa vaikka kyllähän minä niitä näin.  Olivat kuin isoja silakoita, painoa varmaan sadan gramman luokkaa.  Emäntä lähtikin sitten jonnekin opastetulle retkelle ja minä.... lähdin vielä kerran kalastusmatkalle.  Nyt en sitten ottanutkaan lainkaan talon tarjoamia kalastuvälineitä vaan heittelin jälleen vain omia pyyntivälineitäni.  Reissu oli kuin toisinto edellisestä.  Muutamia pikkukaloja tuli veneeseen suuren riemuhuudon säestyksellä.  Onhan noita tyhjiä reissuja saanut kotonakin tehdä joten ei tuo niin oikeastaan kovinkaan paljoa harmittanut.  Aurinko paistoi jälleen lämpimästi ja mikäs siinä oli olostaan nauttia.

Kyllä varmaan tuollakin veneellä joskus on isompiakin kaloja pyydetty.  Kun katselin niitä veneen varusteita niin olihan siellä muutama ihan oikea syvänmeren keloilla varustettuja settejä.  Uistimenena näkyi olevan lähes Lastusen puikulan tapaisia, tosin painoa niissä oli varmaan sata grammaa ja koukkuna mahtava yksihaarakoukku.  Itseäni jäi mietityttämään se seikka että tapseja ei niissä ollut vaan samaa, varmaan jotain 0.60, monofiiliä koko ajan. Satamassa kun kysyin syvänmerenkalastuksen mahdollisuutta niin ei sellaista kuitenkaan ollut.  Samoin opas ei osannut sanoa mistä sellaisen voisi järkätä.  Kalastusretkiä kyllä myytiin useammassakin paikassa mutta ne kaikki olivat tuota samantyylistä.  Tosin olin kyllä näkevinäni yhden veneen merellä jossa noita vetovapoja oli mutta se kun oli tulossa satamaan niin en sitten varmuudella voi sanoa olikohan sittenkin kyseessä vain tuollainen samanlainen kuin missä itse olin.

Päivää ennen poislähtöä lähdimme sitten jälleen kävelemään kaupungille josko jotakin ostettavaa kotiin löytyisi.  Erään basaarikauppiaan kanssa tuli jotakin pientä kauppaa tehdyksi ja kun kysyin onko täällä missään myynnissä kalastustarvikkeita niin pääsimme itse asiaan.  Kauppias kaivoi kännykän taskustaan ja näytti sieltä kuvia todella komeista kaloista.  Hänen veljellään olisi kalastusliike kilometrin päässä ja he olivat olleet kalassa josta hän nyt näytti saaliskuvia.  Voi kiasus. Kyllä aina tarvitsisi olla parisen viikkoa reisussa joten olisi aikaa enemmän katsastaa näitä mahdollisuuksia.  Nythän tämäkin tilanne tuli aivan liian myöhään jotta olisi päässyt hieman isompaa kalaa pyytämään.

Siirryimme sitten ennen kotiinlähtöä päiväksi Dalyaniin.  Siellä vieteimme päivän kaislikkosuistossa veneillen. Siellä oli nähtävyyksinä jättikokoisia kilpikonnia.  Suuremmat konnat kasvavat jopa sadan kilon kokoisiksi ja ikääkin niillä on parhaimillaan sadan vuoden luokkaa.  Olipahan mahtavat maisemat.  Kaislikojen seassa risteili "kanavia" ristiin rastiin, mikäli tuollainen paikka olisi täällä niin kyllähän siellä haukia olisi todella paljon.

Itse sain nähdyksi parikin isompaa kalaa jotka hyppäsivät sieltä pinnan yläpuolelle, aivan kuin meritaimenet täällä.  Näkyipä siellä kalastajiakin pikkuveneillään.  Käväisin ihan mielenkiinnon vuoksi kyselemässä kalastusmatkaa pienellä veneellä, kyllähän sellainenkin olisi täällä järjestynyt.  Nyt en tietenkään moista voinut edes sen enempää ajatella mutta mikäli vielä joskus Turkkiin matkustan niin tänne taidan tulla.

Kuva 1 yritystä ainakin oli
Kuva 2 "Mahtava" kalansaalis riemuhuudoin saatuna merireissulla.
Kuva 3  iso konna menossa.

 
   


* 010.JPG (119 kilotavua, 640x480 - tarkasteltu 395 kertaa.)

* 015.JPG (155.46 kilotavua, 640x480 - tarkasteltu 399 kertaa.)

* 062.JPG (111.43 kilotavua, 912x684 - tarkasteltu 409 kertaa.)
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: