Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: thaimaa  (Luettu 4287 kertaa)
jkw-uistin
Jäsen
*
Poissa Poissa

Viestejä: 66



WWW
« : Tammikuu 06, 2011, 22:30:59 pm »

Onkos porukka käyny thaikuissa kalassa? Olisi kiva saada vinkkiä ja tarinaa reissuista, minkä järjestäjän kautta matkan ostit, oliko hyvä reissu jne...
Saalista?

Viime vuonna tuli käytyä ensinmäisen kerran thaimaassa ja kalastus retkellä siellä. Hienot oli maisemat ja meri, tosin saaliksi saimme ainoastaan yhden melko pienen Barracudan.... Retki oli muuten aivan mahtava, ja kiitokset siitä Ryan diverssille!

Tänä vuonna olisi sitten taas tarkoitus lähteä ensikuussa lomailemaan ja toivottavasti päästään kalaankin myös =D (todellakin päästään ainakin kerran) ja olishan se mukava saada joku parisataa kilonen purjekala.  Virnistää
tallennettu

J.K.W-Uistin

Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« Vastaus #1 : Helmikuu 22, 2011, 12:20:59 pm »

.........
Innokkaana kalamiehenä tietenkin tarkkailin merta sillä silmällä josko sieltä aina mukanani olevilla kalastusvälineillä jotakin saalistakin saisi. Olin päättänyt parisen päivää viettää ihan omaa aikaa ja kaiken muun ajan sitten olisin lastenlasteni kanssa.  
…....
Vaapuin kuin ankka laskeutuessani rappusia alaspäin.  Jalat olivat aivan turtana ja otin jopa kaiteesta kiinni askellustani helpottamaan.  Tämän riesan olin lisäksi aivan itse saanut aiheutetuksi.  Kaikki oli alkanut edellisenä päivänä ollessani rannalla aurinkoa palvomassa.  Kuin jostakin tyhjästä sinne ilmaantui muutama koulupoika joilla oli kalastuvälineet mukanaan.  Seurasin heidän kulkuaan kunnes he häipyivät pienen purontapaisen ylitettyään viidakon sekaan.  Siitä paikasta pikapikaa hotellihuoneeseen josta nappasin omat kalastustarvikkeeni ja repun juomapulloilla varustettuna mukaani lähtien katsomaan minne pojat olivat menneet.

Päästyäni purolle josta pojat olivat menneet en nähnyt mitään poluntapaista.  Kiipesin sitten sinne siellä olevine isojen kivien sekaan ja sieltähän se poluntapainen löytyikin. Intoa täynnä lähdin kulkemaan sitä pientä polkua pitkin. Vajaa parinkymmenen minuutin kulutta olin aivan poikki.  Poluntapainen  tuntui aina vain nousevan ja nousevan jyrkästi ylöspäin.  Tuntui kuin olisin kiivennyt tikapuita pitkin taivaaseen. Paita oli jo aivan liimautunut ihooni kiinni ja sydän tuntui hakkaavan kuin olisi lähtenyt rinnasta irti.  Siinä sitten jouduin käymään keskustelua itseni kanssa, jatkaako matkaa vai ei.  Ylimääräistä hankaluutta aiheutti toinen jalkani joka muutama vuosi sitten oli mennyt palasiksi ja nyt sitten se ei taipunut siihen tehdystä uudesta polvinivelestä kuin puoleenväliin normaalista.

Siitä on kuulkaas leikki kaukana kun itsensä kanssa joutuu kinaamaan.  Toisaalta takaisin ei millään viitsisi palata ja toisaalta taas olin jo aivan väsynyt siinä kuumuudessa.  Nojasin puunrunkoon ja katselin kauemmaksi polulle, aivan kuin käärme olisi luikerrellut siitä polun poikki.  Siinäpä olisi aivan loistava syy lähteä takaisin eihän sitä nyt sentään itseään käärmeelle ole tänne tultu syöttämään. Mutta toisaalta taas voihan olla että aivan mahtava kalastuspaikka olisi siinä aivan lähellä. Jatkoin matkaa ajatellen että vielä tuon mutkan katson ja jos mitään ei näy niin sitten takaisin, mistä sen tietää vaikka pojat olisivatkin menneet aivan muualle.  Onneksi polku rupesi laskeutumaan ja tuntui että pian olenkin jo merenpinnan tasalla.

Polku laskeutui lähes merenpinnalle ja siellä oli sitten vielä näkyvissä tuon tsunamin jättämät jäljet. Bambupuut olivat siellä kaatuneet sikinsokin kuin pommin jäljiltä ja minulle tulikin hieman hankaluuksia kun melkein ryömimällä jouduin siellä kaatuneiden puiden alitse menemään.

Aaltojen ääni kuului jo korviini kun jälleen tuli takaisku matkaani.  Polku nousi jälleen ylöspäin ja rantaan ei tuosta kohtaa päässytkään. Nojasin jälleen puunrunkoon ja kinasin itseni kanssa. Olisi aivan järjetöntä palata takaisin kun kerran jo näinkin paljon olen vaivaa nähnyt.  Toisaalta mikään seikka ei puolusta sitä että yleensä mitään kalapaikka edes siellä edessä olisikaan.  Tyhjensin yhden pullolisen vettä ja päätin itseni kanssa, vielä kymmenen minuuttia eteenpäin ja se on sitten siinä. Nousin mäenharjanteen päälle josta polku, jos sitä nyt edes poluksi voisi sanoa,  rupesi laskeutumaan jälleen alaspäin. Samassa kuulin puhetta ja aaltojen ääntä...jees olin löytänyt  kalapaikan.

Pojat katsoivat hieman ihmetellen kun kävelin rantaan.  Hyvinhän me siellä keskenämme toimeen tulimme.  Pari poikaa kalasti aivan tavallisella mato-ongella mutta parilla oli jopa virvelikin varusteenaan.  Hiljaista oli kalojen suhteen.  Saivathan pojat sentään muutaman kalan jotka melkein heti laittoivat nuotiolla ruuaksi. Itseäni ei kalojen ylösottaminen häirinnyt, ei vaikka lähes kaikenlaista syöttiä niille tarjosin. Taisivat kalat olla luomuruuan ystäviä sillä vain poikien taikinan tuntuinen syötti tuntui kelpaavan.  No, onneksi ei minun ruokailuni ollut saaliin saamisen varassa muuten olisin taitanut aika hoikkana poikana takaisin kotiin saanut palata.



Koulupojat katselivat hieman ihmeissään kalastustarvikkeitani.  Jaoinkin sitten sieltä heille muutamia mato-onkisettejä, koukkuja ja painoja joista heillä tuntui olevan hieman pulaa.  Kuumuus ”hieman” kiusasi kun kivetkin olivat kuin saunakiukaalta joten eipä niiden päällä oikein istua kannattanut. Lähdin sitten muutaman tunnin siellä vietettyäni takaisin poikien jäädessä vielä jatkamaan kalastusta.  Eipä ollut kävely yhtään helpompaa takaisintullessa.  Onneksi älysin ottaa kaatuneesta bambupuusta tukikepin itselleni joten hieman helpommin kävi taivaltaminen.  No kannattiko?  Varmaan sitten kannatti, sillä matkailuhan avartaa.  Olihan tuo maisema itsestään aivan erilasista kuin täällä kotimaassa.  Ihmeellisen muotoisia puita joista osa kiipesi toisen isomman puun ympärille usemman lenkin tehneenä ja olipahan yksi puu kuin korkkiruuvi tehden viitisen ympyrää ennenkuin lähti nousemaan korkeuksiin.
 
Lastenlapset tilasivat vanhempiensa kanssa norsusafarille menon joten minulle jäi jälleen luppoaikaa.  Käväisinkin hotellin lähistöllä olevasta toimistosta tilaamassa itselleni kalastusreissun merelle.  Samasta toimistosta lasten vanhemmat ottivat tuon norsuretken joka tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin matkatoimiston oma retki. Vaihtoehtona olisi ollut isossa veneessä syvänmerenkalastusta tai sitten pitkähäntäveneellä matkustellen kalastamista.  Tuollaisella pienellä veneellä kalastaminen on lähempänä omaa kalastustyyliäni joten sellainen sitten tuli hankituksi. Tosin pitkähäntäveneen kanssa kalastamiseen olisi tarvinnut vähintään kaksi kalamiestä saada ja kun en ketään siihen mukaani saanut niin ostin sitten itselleni kaksi paikkaa joten sain kalastusretken  onnistumaan.

Hintaa tuolle isolla veneellä tehdylle retkelle olisi kertynyt 4500 batia, pitkähäntävene puolipäivää 1000 batia, kokopäivä pitkähäntäveneellä 1500 batia, joten mikään noista hinnoista ei päätä huimannut. Omalla matkatoimistolla oli myöskin kokopäiväinen kalastusreissu hintaan 2000 batia joka kuienkin taisi olla lähinnä uinti/snorklaus/kalatus/ ajanvietereissu.

Aamuvarhaisella sitten istuin minua hakemaan tulleeseen autoon ja suuret kalast siinsivät silmissäni.  Mitä kaikkia siellä oikein olikaan sinimarliini, purjekala, mahtavat tonnikalat ja vaikka mitä.  Kuskiksi minulle tuli Bajy- niminen noin 30- 40 ikäinen mies ja kahdestaan sitten suunnistimme merelle.  Heti sataman ulkopuolella pari vapaa vetoon syöttinä mustekalajäljitelmät. Vauhti oli kyllä sitä luokkaa että kyllä pirun nopeita kalat saisivat olla josko edes tuon syötin kiinni saisivat. No mikäs minä olen tuota arvioimaan kaipa alan ihmiset sen paremmin tietävät.

Ajoimme sitten lähes samaa kyytiä pitkälle merelle, oman gps:n näyttäessä maihin olevan 27.6 kilometriä joten mitään pikkusinttejä emme olleet hakemassa.  Matkalla ajoimme mahtavien verkkojatojen välitse.  Verkkomerkkejä oli kuin heinäseipäitä pellolla, tulipahan mieleen Porin  meritaimenen kalastuspaikat jotka myöskin ovat syksyisin verkkoja pulloillaan. Kalastuspaikat tuntuivat olevan merenpinnan alapuolella olevat karikot joissa lähes kaikissa olikin ankkuripaikat valmiina, varmaankin sukellus/snorklausreissun veneitä varten. Kalastusmuoto tuntui olevan sellainen että veneellä kierrettin noita karikkoja pari vapaa vedossa ja sitten jälleen tukka putkella seuraavaan karikkoon.  

Nappasihan siellä sitten ihan kalakin kiinni. Kyllä oli kuin kotimainen meritaimen, hyppäsikin monta hyppyä.  Voimaakin tuntui olevan vaikka mikään iso kala se ei kylläkään ollut.  Alku näyttikin ihan mukavalta.


Pilkullinen tämäkin





 Seuraavaa kalaa saimmekin sitten odotella ja odotella ja odotella.  Sitten  pamahtikin elämäni kala kiinni.  Nyt oli potkua aivan eri luokkaa.  Sydän otti kierroksia ja kädet hikoilivat heti ensi sekunneilla.  Tätä hauskuutta kestikin sitten puolisen minuuttia kunnes.... siima pamahti poikki. Voi itku... tämmöistä se joskus vain on.  Tosin olin kyllä hieman kriittisesti tarkistellut tuota paikallista kalastussettiä.  Kela oli kyllä ihan asiallinen syvänmerenkalastukseen mutta siima tuntui olevan aika heikkoa isoa kalaa ajatellen.  Monofiilisiima paksuus noi 0.50 mm ei oikein vakuuttanut. Lisäksi sitä siimaa ei ollut kuin puolet kelan tilavuudesta.

Vavankiinnikketkin olivat ihan omaa luokkaansa


Rupesinkin sitten laittamaan omaa settiäni kuntoon.  Siinähän oli punottua pp siimaa paksuudelta 0.36 joten lähemmäksi kolmeakymmnetä kiloa olisi siinä vetolujuutta. Lisäksi tein kunnon perukkeen nelikertaisesta perukelangasta joten eiköhän siinä ainakin jonkikokoinen jo kiinnikin pysyisi.  Olimme jälleen yhden karikon tuntumassa kun kala nappasi kiinni. Bajy otti vavan käteensä ja rupesi kelaamaan.  Samalla Bajyn käsi lipsahti kelan vapautuspainikkeeseen ja tulipahan siinä oikein kunnon siimasotku.  Kala tietenkin poistui paikalta ja Bajy rupesi siimaa selvittämään.

Koska olimme karikon tuntumassa niin nythän minulla olikin hyvä mahdollisuus kokeilla ihan kotimaisella tavalla.  Laitoin Samin kevennetyn syötiksi ja rupesin heittelemään.  Kaloja ei varmaan sitten siinä ollut kun mitään ei tuntunut tulevan.  Heittelin vielä sitten Par:n vaappuakin siellä mutta hiljaista tuntui olevan.  Bajy sitten selvitti siimasotkun (puukolla) ja jälleen oli kelassa siimaa jonkinverran vähemmän.  Bajy sitten vielä yritti vavapidikettä korjata vanhalla ruostuneella tongeillaan joten kaivoin repusta mukaani ostamani monitoimipihdit ja annoin ne bajylle.  Sanoin että vain sinulle, ei pomolle.  Samalla annoi tippiä 15 dollaria sillä eihän se kalantulo meistä kiinni ollut.

Eväiden syönnin jälkeen jatkoimme matkaa.  Parisen tärppiä enää oli tuloksena ja koko loppuajan toivoinkin että josko kala kävisi kiinni niin tulisi sitten siihen minun settiini.  Mukavasti siellä aika menikin mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.  Kyllä siellä kaloja oli, kävipä muutama oikein näyttäytymässäkin mutta kun ei tullut niin ei tullut.  Kotimatkalla katselin sitten jälleen lentokalojen liitämistä.  Siis aivan sairaan pitkiä matkoja ne kiitivät vedenpinnan yläpuolella.

Hieman sitten kutitti lähteä vielä kerran sinne merelle mutta olisi siinä kyllä jokin kaveri mukana saanut olla.  Vävypoika (kokelaana) kyllä aikoinaan oli mukani merellä jopa kalastamassakin mutta kun oli saanut tyttären käden puhuttua itselleen niin kummasti into kalastamiseen oli sammunut.

Ihan mukava reissu tämäkin oli, eihän noita kalastuskokemuksia aina puntarin kanssa arvioida.

Edit.  Mikäli kiinnostaa myös hotellin kuvaus niin koko juttu täällä http://www.paikkaauringossa.fi/kertomukset/1665
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 22, 2011, 12:28:24 pm kirjoittanut Igors » tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

anssal
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 367


Lusikkamies(joka suhteessa)


« Vastaus #2 : Helmikuu 22, 2011, 15:50:45 pm »

Komea stoori. Sai kyllä meikäläisen pienimuotoisen kalastuskuumeen taas nousemaan, että kiitos vaan  Virnistää
Varmaan oli isäntä kyllä innoissaan isojen kalojen vesillä kuin pikku poika.
tallennettu

Lapsi ja kala...molemmat saadaan!!!!

jaakoppi
Kansalaisaktivisti Tammerkosken puolesta
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 585


39,3kg taimen


« Vastaus #3 : Helmikuu 22, 2011, 16:07:29 pm »

Juu oli mukavaa luettavaa, sulla on ymmärtäväiset lapsenlapset kun päästävät sut välillä näpeistään Hymyilee Mitä kaikkea kokeilit siimanpäähän kun olit siellä pikkupoikien ottipaikoilla?
Tuommoisilla vesillä olisi kyllä hienoa kalastaa niin rannalta kuin veneestäkin, olisi todellista jännitystä joka tärpin kanssa kun miettisi että mikä kumma sieltä seuraavaksi nousee.
tallennettu

Kalastus- ja retkeilyjorinaa ilman suurempaa itsesensuuria: http://testamentti.blogspot.com/

OssyS
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 214



WWW
« Vastaus #4 : Helmikuu 22, 2011, 16:32:14 pm »

Pappa pisti taas parastaan, eikä turhaan, sillä todella mukaansatempaava kirjoitus oli kyllä! Todella pisti kuvittelemaan kaiken tapahtuneen! Kiitos, ja näitä lisää!  Iskee silmää
tallennettu


PAR
Ikionnellinen isoäiti
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 258


Naisetkin kalastaa


« Vastaus #5 : Helmikuu 22, 2011, 20:16:13 pm »


Koltiainen se vaan vetelee noita pilkkukylkiä. Onnittelut saamamiehelle.
Oli taas kerran tosi hieno rapsa. Vallan mukaansa tempaavaa tekstiä.
tallennettu

- TEAM HELGATTARET -

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: