Sivuja: 1 [2]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Murmelin raportit Ruotsin puolelta  (Luettu 38865 kertaa)
Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #25 : Huhtikuu 23, 2013, 23:07:40 pm »

Mukava näitä on kirjoitellakkin kun reissukin on takana ja vielä onnistunut. Kyllä tulen jatkossa kirjottelemaan raportit tänne, kunhan niitä tulee. Toivottasti pääsee ensi kesänä taas. Arjeplogista kehkeytyy ihan hyvä paikka, kun tarpeeksi usein käy. Nyt oli jo neljäs reissu tuolle seudulle ja sieltä kyllä saa isojakin kaloja, jos sattuu kohdalle. Tjeggelvas -järvestä on saatu ruotsin ennätysnieriä: http://www.nsd.se/fiske/artikel.aspx?ArticleId=6166669

Tulipa nähtyä tämänkin taiteilijan autotallinovet. Oli komeammat, kuin kellään muulla:
http://www.rolandpantze.se/

ps. Niin ja tonttia/rakennuksia kateltiin järveltäpäin...   Iskee silmää
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 23, 2013, 23:19:27 pm kirjoittanut Murmeli » tallennettu

TEE SE ITSE

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #26 : Huhtikuu 23, 2013, 23:18:55 pm »

Vielä videonpätkää (parikyt minsaa)

http://www.kalasaalis.com/video/1174/Ruotsissa+pilkill%E4+2013/
tallennettu

TEE SE ITSE

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #27 : Heinäkuu 23, 2013, 21:56:20 pm »

Lyngenillä
      

Lauantai-iltana tuli mieleen, että lähempä lomaviikolla Norjassa käymään kalassa. Sunnuntaina kyselin kaverit ja yhen sain maanantaina reissuun mukaan. Siinähän tuota riittää yhessäki jo matkaseuraa. Maanantaina oli tarkotus lähteä ajelemaan jo kahentoista aikaan päivällä, mutta lähtö venähti yllättävästi iskeneen migreenin takia. 82 tuntinen työviikko takana ja huonosti nukuttu viikonloppu ei tee hyvää. Sitten kun yhden yön nukkuu hyvin, niin alkaa näkymään sahalaitaa, eikä saa teksteistä selvää. Onneksi oli vasta toista kertaa elämän aikana, eli ei sen yleisempi vaiva mulla.

Maanantai 8.7

No. Joskus viiden aikaan lähdettiin ajelemaan Oulusta. Kävin aamupäivän aikana hakemassa Kalakaverista vajaan nelimetrisen vavan ja seitentonnisen hyrrän. Siihen mulla oli parisataa metriä 30 kg kestävää punottua siimaa. Riittää ainaki koukun oikasemaan. Muoniossa tankattiin matkan varrella ja sielä oli halvempaa dieseliä, kuin esim. Oulussa. Sieltä ajeltiin Kilpisjärveä kohti ja jossain Karesuvannon jälkeen poikettiin johonki järven rantaan yöksi. Aluksi vaikuti ettei sääskiäkään ole, mutta kyllä ne sitte tulivat teltan pystytykseen avuksi. Nopeasti kupoliteltta pystyyn, kalamiehet nukkumaan ja seuraavaa päivää kohti. Yö meni jotenkuten puoliunessa. Tuli laitettua liian vähän vaatetta. Jokseenki liikkumattomana pärjäs, mutta eihän sitä voi niinkään nukkua.

Tiistai 9.7

Päivällä teltta nopeasti kasaan ja auton keula kohti Kilpisjärveä. Siellä pysähyttiin kaupassa ostamassa jottai evästä ja kalastustarvikeliikkeestä ostettiin halpoja 1,5 € maksavia Fladenin pitkulaisia lusikoita pohjaan upotettavaksi. Tullissa pysäyttivät ja kyseivät joutavia, mutta ei mitään ihmeempiä. Päästiin jatkamaan matkaa. Matka meni nopeasti ja kohta oltiinkin Skibotnin eteläpuolella vuonolla kalassa. Muutamia parikiloisia turskia sieltä tuli ja kaveri saikin reissun suurimman turskan 5,15 kg. Vettä uhkaili sataa, mutta sitä ei kyllä tullut haitaksi asti missään vaiheessa. Pyöriäiset tutustutteli itseään meille taas ja meduusat uiskenteli menemään vuoroveden mukana. Ita alkoi kaartamaan loppua kohden ja ajeltiin vuonon perälle ja löydettiin matalan rannan kupeesta rauhallinen paikka autolle. Kahestaan ollessa oli turha laittaa telttaa pystyyn ja helpompi olikin nukkua autossa, kun ei liikenteen äänet ja vesisade haittaa. Lämpökin pysyy paremmalla tasolla, kuin teltassa.

Keskiviikko 10.7

Aamusella heräiltyämme lähettiin ajelemaan kalapaikkoja kohti. Pienen etsiskelyn ja polttopuiden keräilyjen jälkeen löytyi parinkymmenen kilometrin päästä Skibotnin pohjoispuolelta "kahden vuonon kulmasta" hyvä paikka. Iso parkkialue ja syvät rannat. Muutaman heiton jälkeen alkoi seitiä ja joitakin turskia napsahdella. Oranssiin puikkoon nappasi puna-ahven, jolla hieman silmät pääsi pullistumaan. Oli ilmeisesti uistin mennyt ainaki pohjaan asti. Kuusamon painolippaan kosahti 2,77 kg turska, jota isompana kalana kyllä väsyttelin. Hyrräkelalla heittämiseen alkoi tottumaan ja siimasotkut vähenemään. Nelimetrisellä vavalla ja raskaalla lyijypuikolla sai melko komeita kaaria kyllä aikaan. Ainoa vain, että ois saanu olla vielä enemmän vettä ja sivutuuli alkoi haittaamaan, kun ei saanut uistinta riittävän syvälle. Nuotion käristelyn ja ruokailun jälkeen alkoi paikka vaikuttamaan jo huonolta ja alettiin uusia seutuja hakemaan. Tosi vähän oli hyviä paikkoja ja päätettiin lähteä ajelemaan jo Suomea kohti, josko sieltä joku ranta vielä löytys, misä ois vettä. No ei löytyny. Kilpisjärven rantaan ajeltiin illaksi ja pistettiin taas penkit vaakatasoon.

Torstai 11.7

Ilma oli kirkas, mutta hieman tuulinen ja saatiin nätti nuotio aikaan suojaisen hiekkakasan taakse. Syötiin ihan riittävästi ja vähän ylikin ja lähettiin ajelemaan taimen/harripaikkoja kohti. Karesuvannossa ostettiin matkamuistoja ja siitä mentiin Ruotsin puollelle. Jonku matkaa meni, että vastaan tuli "hyvännäköinen" kalapaikka. Koskea ja peilejä, missä mahtuu taimenet olemaan. Eka heitolla kiinni...c/r hauki. Mielenkiinto alkoi loppumaan. Sillalta heitin nättiin peiliin lotolla ja kala kävi yrittämässä. Sitten toinen heitto ja nyt kiinni...parikiloinen koskihauki! Äkkiä kala rannalle, siltä nirri pois, ukot autoon ja kotia. Ei rittänyt mielenkiinto sääskien valtaamalla koskella kalastaa koskihaukea. Ruotsin puolelta tultiin kotia, kun sielä on paljon nopiampi ajella tulemaan.

1450 kilsaa tuli suunnilleen Oulusta käydä Norjassa ja rahassa sama suunnilleen 145 € näillä dieselin hinnoilla. Ei minusta ollenkaan paha, jos kuvittelee että viikon verrankin olis hyvällä ilmalla Norjassa kalassa.


* 1.bmp (2209.05 kilotavua, 1002x752 - tarkasteltu 503 kertaa.)

* 2.bmp (2217.85 kilotavua, 1007x751 - tarkasteltu 524 kertaa.)

* 3.bmp (2223.76 kilotavua, 1005x755 - tarkasteltu 493 kertaa.)
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 23, 2013, 22:01:18 pm kirjoittanut Murmeli » tallennettu

TEE SE ITSE

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #28 : Heinäkuu 24, 2013, 16:02:22 pm »

Lisäkuvia


* 4.bmp (2217.76 kilotavua, 1012x748 - tarkasteltu 600 kertaa.)

* 5.bmp (2238.51 kilotavua, 1012x755 - tarkasteltu 578 kertaa.)

* 6.bmp (2244.43 kilotavua, 1013x756 - tarkasteltu 530 kertaa.)

* 1316_160869614100001_554149376_n.jpg (75.66 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 540 kertaa.)

* 150901_160869560766673_42553086_n.jpg (161.68 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 739 kertaa.)

* 944762_160869450766684_1072442030_n.jpg (162.77 kilotavua, 720x960 - tarkasteltu 496 kertaa.)

* 988633_160869630766666_876181493_n.jpg (101.35 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 541 kertaa.)

* 1000382_160869494100013_1399618944_n.jpg (97.34 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 547 kertaa.)

* 1001474_160869470766682_1436186_n.jpg (115.73 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 526 kertaa.)

* 1016932_160869454100017_1440154243_n.jpg (29.06 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 551 kertaa.)

* 1044729_160869424100020_553831766_n.jpg (126.2 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 555 kertaa.)

* 1044893_160869417433354_85090634_n.jpg (109.72 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 557 kertaa.)

* 1070006_160869517433344_1946585636_n.jpg (189.61 kilotavua, 960x720 - tarkasteltu 529 kertaa.)
tallennettu

TEE SE ITSE

Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« Vastaus #29 : Heinäkuu 24, 2013, 19:33:53 pm »

Hienoa tarinaa ja mahtavia kuvia. Kiitos.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #30 : Elokuu 19, 2013, 10:28:41 am »

Kohta taas Ruotsiin kalaan. Pistän raporttia kuvien kera sitten taas viikon päästä.
tallennettu

TEE SE ITSE

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #31 : Elokuu 30, 2013, 00:37:00 am »

Ja taaas tulee. Sori nuo kuvat tuolla loppupäässä. En saa niitä ujutettua tekstin joukkoon. Mutta eikös moni meistä oo jo muutenkin siinä iässä, että kuvakirjat alkaa olla jo suurimmaksi osaksi luettu, vai mitä? Saapahan mielikuvituksissaan sitten miettiä kalapaikat hienommiksi mitä ne todellisuudessa olikaan.  Virnistää

Tässä se tulee:

Arjeplogissa 19.8-23.8.2013

Maanantai 19.8

Maanantaina iltapäivällä starttailin autoa Oulusta tarkotuksena taas palata tutulle seudulle uusia paikkoja koluamaan. En saanut kaveria mukaan, kun ei kovin monella viikon vapaita tunnu tähän aikaan enään olevan (koulut alakanu just tai kesälomat jo pietty). No eihän se ongelma oo, jos yksinään menee. Sitten vaan jos auto lasahtaa, tai ittesä teloo niin voi reissu pitkistyä, mutta sitä ei kannata ajatella. Ei muutako tukka putkella vaan kohti kalavesiä!

Suomen puolella latasin tankin ja kanisterit täyteen polttoainetta ja yhteensä sitä oli sitten noin 100 litraa. Sillä ajaakin jo Ruotsin puolella yli 1400 kilsaa, eli ei lopu kesken. Vielä Torniossa tankkasin ihan täyteen tankin ja oli ainaki polttoainetta nyt riittävästi. Illalla olin joskus kymmenen aikaan Gallajauren rannalla Arjeplogissa. Arvidsjauren OKQ8:lta kävin luvan ostamassa (tämän hetken Forexin kurssilla 24 €/viikko). Meinasin jo illalla lähteä järvelle, mutta pimeys uhkasi tulla pian ja päädyin sitten aikaiseen herätykseen...

Tiistai 20.8

Kello soi, sammui ja kalamies heräsikin sitten kun siltä tuntui, eli meni varmaan aamukaheksaan kuitenkin herätys. Nopeasti tavarat kasaan, kalalaukkuun vähän evästä ja kohti edellistalven kalapaikkoja. Melko pian tuli jo eka harri, pieni kala, mutta kuitenkin. Sitten tuli heiteltyä lottoa turhaan useampaan otteeseen. Ei ollut oikein kala syönnillä, uistin oli väärä tai joku muu mättäsi.

Tutussa "laguunissa" nappasi taas parikymppinen harri ja joitakin pikkuharreja seurasi lottoa, ainakin tunne oli että uistin oli oikea. "Laguunin" avoveden reunasta tärppäsi kolmisatanen ahven. Sitten tuli pari pienempää ja kaikki samalla punapilkkuisella lotolla. Olen kuullut tätä uistinta monen kehuvan, mutta vielä se ei ole omassa pakissa oikein sijoitusta saanut. Sitten heitin oikein kauas, annoin vajota ja lähdin kelaamaan. Nyt oli hieman parempi ahven kiinni ja kun sitä kelailin rauhallisesti, huomasin että sen perässä seurasi kolme haukea! Ahven oli painoltaan arviolta joku 400-500 g kala. Ahven pääsi irti ja heti oli hauella ruokahalu otilla. Sain lotolla pienimmän niistä, joka oli reilu kaksikiloinen. Vaihdoin siiman päähän tuoreen ambulanssinvärisen Tobyn ja reilu kolmikiloinen hauki tuli rantaan. Suurin kolmesta oli vähintään nelonen, mutta se ei enään tarttunut. Sain vielä pari ahventärppiä ja päätin palata autolle ja lähteä etsimään uusia paikkoja.

Kattelin kartasta joen, josta Gallajaure laskee vetensä Bårgåjaureen. Päätin ajella sinne ja seutu näytti melko lupaavalta. Joki oli leveydeltään ehkä kymmenen metriä, ja paikoin melko matala. Ei siis oikein ison kalan paikkoja ollenkaan. Seurailin vastarannalla pomppivaa oravaa, jota luulin ensin joksikin kärpäksi, kun sillä oli valkoinen hännänpää. Se kävi juomassa vettä ja sitten se lähti ylittämään jokea. Kerrankin sattui kamera olemaan kädessä, kun jotain mielenkiintoista tapahtuu. Annoin kameran laulaa koko ylityksen ajan. Muutaman hienon uimahypyn se teki kiveltä jokeen. Orava pääsi melko nätisti joen yli ja sinne se katosi metsään. Yksi kala kävi tärppäämässä, mutta siihen jäi tapahtumat sillä joella. Venevajan vierellä järven rannalla oli ruotsalaisilla joskus jäänyt kelkka välille. Lynxistä oli purettu kaikki käypäset osat pois ja pelkkä runko oli rannalla hajoamassa.

Nyt päätin lähteä hakemaan ihan uusia paikkoja. Kattelin kartasta vähän suurempia lampareita, missä vois olla kalaa. Ehkä kymmenellä lammella kävin kokeilemassa, mutta ei tärppinyt missään. Båldakatjaure vaikutti hyvältä jä päätin käydä kokeilemassa. Lähdin kiertämään rantaa ja heittelin pitkäheittoista karikon taimenlusikkaa järveen. Ei tärppiäkään. Kiersin niemen kären taakse ja sieltä lähti joku kotka lentoon ja komiasti kaarsi kauemmaksi kelohongan latvaan istumaan. Heittelin järvellä ehkä tunnin pari, mutta ei sielä näkynyt paria pikkutaimenta lukuun ottamatta mitään. Palasin taas autolle. Nyt alkoi olla jo nälkäkin. Päätin, että nyt ei syödä mitään muuta kuin kalaa, eli kalastetaan siihen asti. Kävin muutamalla järvellä kokeilemassa ja yhden poukaman ohi olin jo ajamassa, kun jarruttelin ja pakittelin auton tienreunaan. Eka heitto karikolla ja parikiloinen hauki nappas lusikkaan. Kelasin kalan rantaan, verestin heti ja vedin fileet kalasta pois. Heitin tavarat autoon ja lähdin etsimään yöpymis, tulenteko ja kalastuspaikkaa.

Ajelin joitakin kilometrejä, kun vastaan tuli risteys. Mietin, viitsisinkö kääntyä, kun ei risteystäkään kartassa näkynyt, eli ei varmaan vie paljon mihinkään. Lähdin ajelemaan ja siinähän sitä sitten oltiin sillalla, jonka ali virtaa vuolvojaure ja moni muu elvas, jaure ja älven. Sitten tuli metsäsaareke ja kohta toinen silta. Nyt näytti hyvältä. Tulentekopaikkakin löytyi ja pistin kelopuut heti palamaan.
Virittelin heittokohon jatkeeksi tapsin ja siihen matosyötin. Heitin virityksen järveen ja kohta oli kala kiinni. Kala kävi pinnassa ja mietin, että eihän nyt oikeasti voi taimen olla kiinni, kun ei paljon pistä vastaankaan, mutta painaa silti siiman päässä. Kohtahan sieltä sitten näkyikin tulevan hauki, jolla oli parikymppinen harjus poikittain suussa. En saanut haukea ylös, kun löysäsi otteen ja päätti palata järveen. Harjus oli melko surullisen näköinen, läpipurtu kala, mutta palautin sen takaisin, koska se oli alamittainen. Olihan siitä sitten kuitenkin varmaan hauelle syötäväksi, jos ei elontaivalkaan kalalla enään jatkuis.

Palasin nuotiolle, joka oli jo hyvässä hiilloksessa. Perunat oli kiehumassa ja kalakin alkoi olla jo paistokunnosa. Tein ruodottomia fileitä ja parikiloisesta kalasta sitäkin tulee yhdelle melko paljon. Paistelin kalat hyvässä satsissa voita ja kyllä meni nälkäiselle liukkaasti alas perunat ja voissa paistettu tunturihauki. Keittelin vielä termarin täyteen kuumaa vettä aamua ajatellen. Eipähän tarvi sitten enään nuotiota sytytellä aamulla. Ilta alkoi hämärtymään ja ajelin auton pieneen tienpätkään joka oli sopivasti syrjässä kosken pauhulta. Edellisiltana valmiiksi kaadettu vänkärinpenkki ja valmiiksi levitelty retkipatja tyynyineen odotti. Kun yksin on liikenteessä, niin ihan turha on teltassa nukkua. Kerran kyhätty makuupaikka toimii koko reissun ajan, kun kaikki epätasaisuudet eri vaatteilla tasoittelee patjan alta.

Keskiviikko 21.8

Aamukaakao sai miehen ja vatsan virkeäksi. Otin reppuun evääksi makkarapaketin ja ajatuksena oli kiertää Vuolvojauren rantoja ja kokeille kalaonnea. Eipä sieltä mitään alkanut tulemaan ja melko pian tuli mieleen paikan vaihto. Ajelin siihen ensimmäiselle sillalle ja lähdin kalastelemaan siitä alaspäin. Koskessa kävi alamittainen taimen hamuamassa volframilippaa. Sekin seutu vaikutti hiljaiselta toista kalaa, alamittaista harria lukuun ottamatta. Taas piti katella uutta paikkaa. Lähdin ajelemaan takaisinpäin ja poikkesin Gallajaurella, ei saalista. Kattelin kartasta paikan, nimeltään Skuppe, paikka saman vesistön varrella, mitä Vuolvojaure on, hieman vain ylempänä. En päässyt huonon tien takia sinne asti, ja palasin takaisinpäin.

Tieltä näkyi järvi sadan metrin päässä ja päätin käydä kokeilemassa. Heittelin lotto kovimpiin tyrskyihin ja sieltä alkoi ahvenia tulemaan. Sitten oli tietysti myöskin hauki kiinni, mutta se pääsi karkuun onneksi. Vaihdoin paikkaa vielä tuulisemmalle rannalle ja vielä niemen kärkeen ja punapilkkuista lottoa heitin vasten tuulta. Sieltä tärppäsi reilu nelikymppinen harri. Päätin ottaa sen ruokakalaksi. Ahvenia tuli ehkä 10-15 kappaletta ylös asti. Suurin 520 grammaa ja pienin ehkä 250 grammaa. Kaikki siis ruokakaloja. Päätin huvikseni ottaa muutaman opetusvideon, miten kalastetaan eräällä Merikarvialla valmistetulla heittoperholla. Suomeksi, Englanniksi ja Ruotsiksi sain otettua, mutta kun olin Venäjää vääntämässä, niin ei kalaa enään tullut. Tosin se mun Venäjä on sitä, miltä se Suomalaisen korvaan Venäjältä kuulostaa, eli ei Ahti varmaan ymmärtänyt antaa ahvenia, eikä edes Päär pieniä kaloja.

Syönti siis hiipui siltä paikalta ja päätin kokeilla toisaalla. Ei parempi onni sieläkään ja kattelin metiköstä sopivaa tervaskantoa, mistä ottaa vähän polttopuuta. Paistelin paketin Wilhelmiä. Ensimmäinen ja toinen meni melko jouhevasti. Kolmas oli enään hyvän makuinen ja neljäs oli jo vähän liikaa, mutta eihän sitä kannata semmosia makkaroita jättää syömättä. Tämä paketillinen nimittäin on kulkenut jo edellisreissulla Norjassa Lyngenillä ja sen jälkeen pitkän pakastuksen jälkeen päässyt taas reissuun. Ei varmaan säilyvyyttä ois paljoa enään ollut avatulla paketilla. Keräilin kamppeet kasaan ja palasin autolle.

Nyt lähdin ajelemaan Örnvikiä kohti. Ohimennessä pysähdyin viimevuotisella "saunarannalla". Ei ollut runko enään pystyssä, mutta tulipesä oli. Siihen ois ollut helppo taas sauna pystyttää. Liekkö tulva vienyt rungon, kun oli rakennettu niin lähelle jokea. Ei tullut kalaa niiltä vesiltä, kun vesikin oli matalalla ja huristelin Örnvikiin. Kävin kattelemassa Tjeggelvaksen rannalla ja olihan se melko pelottavaa katella peilityyneen järveen isolta rantakiveltä suoraan alaspäin, missä oli näkyvyys jotain 11-12 metriä talvella. Nyt ei illalla hämärässä paljoa näkynyt, ehkä "vain" noin 6-8 metriä. Heitin muutaman kerran uistetta ihan vain huvin vuoksi. Palasin autolle ja ajelin pari kilsaa takaisinpäin sopivalle nuotiopaikalle. Keräsin tervaspuita ja sytyttelin roihun. Valmistelin harjuksen savustusta varten. Savustaminen kotona grillissä tain nuotion lämmössä onnistuu helposti. Foliota alle, siihen päälle leppäpurut, leivinpaperi kalan ja purujen väliin ja folio päälle. Tiukka paketti ei päästä savuja läpi ja avattu harjus kypsyy vartissa. Keitin taas aamuksi vedet valmiiksi ja pistin nukkumaan.

Torstai 22.8

Torstai aukeni vaihteeksi teekupposilla. Kävin kokeilemassa jotain Tjeggelvakseen laskevaa puroa, mutta se oli tyhjä. Sieltä tullessa löytyi hyvä mustikkapaikka. Melko nopeasti sai muutaman desin kerättyä lippalakkiin ja tulin epähuomiossa syöneeksi ne kaikki. Isoja marjoja vähälehtisissä varsissa. Oli helppo poimia ja kun karhun elämääkin miettii, niin kyllä se melko nopeasti vetäisee kilonkin niitä kuonoonsa sieltä, jos ei tarvi roskista välittää.

Lähdin ajelemaan vähän Tjeggelvasta alaspäin ja pysähdyin tarkotuksella semmoselle paikalle, mistä ei järven rantaan pääse ilman pientä kävelyä (puoli kilsaa). Ei ainakaan ihan kaikki olleet sielä käyneet, kun ei ihan tienvarsipaikka ollut. Heittelin taimenten toivossa taas karikkoa, mutta eipähän sieltä mitään tullut. Menin tarkoituksella taas tuulisimmalle rannalle ja tuulennopeus oli varmasti kymmenen metrin luokkaa. Tyrskyistä olen ennenkin saanut kalaa Arjeplogin seudulla (pitäs opetella kotonaki tyrskyissä kalastamaan). Vaihdoin siiman päähän punaisen loton ja eka heitolla samasta paikasta tarrasi alamittainen harri. Päästin sen takaisin ja kohta tulikin 43 senttinen ja 570 grammainen harjus. Pari pienempää tuli lisäksi ylös ja joku nelikymppinen oli myöskin kiinni. Piti pikkuhiljaa alkaa uskomaan siihen punaiseen lottoon. Siinä on jokin juttu, mikä tekee siitä pyytävän uistimen.

Parin kilsan paikanvaihto ja taas kohti kovimpia tyrskyjä. Tuuli puhalsi suoraan monta kilsaa leveän järven yli ja aallot oli ehkä metrin luokkaa kovimmillaan. Nyt ei lottokaan antanut kalaa ja testasin matosyöttiä. Päätin, että heitän kymmenen kertaa, viisi toisella ja viisi toisella niemen kärjellä. Jos ei tule kalaa, niin lähden rappenille. Kahdeksannella heitolla Karikon avulla uitettua matoa seurasi harjus. Uittelin syöttiä pari kertaa edestakaisin rannassa ja sehän nappasi kiinni. 41 cm ja 520 grammaa painava harjus taipui melko nopeasti. Muutamia heittoja vielä, mutta ei tullut muuta kalaa.

Iltakuuden aikaan olin Saddegavva-nimisessä paikassa Tjeggelaveksen rannalla. Jos haluaa rauhassa olla hiekkarannalla, riittävän syrjässä, niin kannattaa harkita Saddegavvaa. Hieno hiekkaranta, kallioista seutuakin löytyy ympäriltä ja varmasti saa olla rauhassa. Aurinko laskee horisonttiin, niinkuin merellä olisi. Tein pienen videonpätkän miehestä joka haaksirikkoutuu "autiolle" saarelle. (JUONENPALJASTUKSIA) Kaveri löytää koukun ja siimaa, ja onnistuu punaisten marjojen avulla saalistamaan kalan. Hiekasta törröttää paistinpannu ja sillä mies päättää paistaa saaliinsa. Kun nuotio on saatu kyhättyä, mies hoksaa lähteä etsimään hedelmiä. Hän löytää banaanipuun, omenapuun ja ananaspurkkipuun. Juuri kun haaksirikkoutunut on nostamassa pannua tulelle paistaakseen kalaa, hän kuulee askelia. Selän taakse on ilmestynyt valtavan kokoinen ruma ja pelottava Viikinki. Ukolla on ruskeat pitkät viikset, ruskea tukka, karvalakki, ruudullinen viitta, mustat housut ja saappaat. "Välkommen till Sverige" Mies pelästyy ja juoksee takaisin mereen, eikä palaa enään koskaan tälle kirotulle maaperälle.

Perjantai 22.9

Perjantain aamu valkenee Rappenin rannalla. Tuttu kalapaikka kahden pilkkireissun jälkeen antaa aihetta odottaa hyvää saalista. Punainen lotto siiman päässä ja eka heitolla tulee jo alamittainen. Pitkin päivää heittelen karikoille lottoa ja harjuksia tulee. Alamittaisia vähintään. Yhden pidemmän heiton ja lyhyen vajotuksen jälkeen saa kalamiehen hikoamaan. Tunnen kädessäni tärpin, heti pari kovaa potkua, kohta uusi tärppi ja taas pari potkua. Joko iso ahven tai harri kävi yrittämässä. Paikallisten haukien käyttyäytyminen on lähinnä semmosta, että tuntuu, kuin joku tukki tulis perässä ja vasta ihan vieressä hauki huomaa, että "oho, mää oon uistimessa kiinni ja tuo uistin on kiinni jossain narussa. Sen naurun päässä on joku ukko ja se syö mut kohta jos mää en mee karkuun"

Viidennen mitallisen jälkeen jää lotto pohjaan ja pitää alkaa miettimään vaihtoehtoa. Omatekoinen 6 grammaisen loton kopio, 8 grammainen Ottolippa lentää ja jo parin heito jälkeen alkaa kalaa taas tulemaan. Punarunkoinen, kirkaslehtinen lippa ui hieman syvemmällä, mutta sehän ei haittaa. Lentomatkakin on pidempi, kuin 9 grammaisella muovikuorisella lotolla. Pienestä poukamasta lähee kaksi haukea, ehkä noin parinkilon kaloja molemmat. Käyn vielä kauempana heittelemässä lippaa, mutta ei tule enään kalaa. Yksi kolmisatainen ahven taipuu haaviin ja sitä väsytellessä elättelen jo toiveita isosta harrista. Ei ollut pettymys sekään silti, hyvä syömäkala kun oli kuitenkin. Päivän aikana tuli huomattua, että tiistaista asti kipeänä ollut nilkka oli turvonnut. Aloin kattomaan, että mikä roska jalkapohjassa on, kun kipeää tekee. Sielä oli semmonen syvä haava, joka aukeili aina vähän väliä. Eipä ne silti kalastamista hiasta. Nopeuttaa vain, kun pitää jokapaikkaan juosta ja ehtiä kalastamaan, ennenkuin huonommaksi nilkka menee. Sillä seudulla ei tasaista rantaa oo, eli neljä päivää tuli kiveltä toiselle hypittyä. Ei ole ihme jos vähän nilkka turpoilee venähyksen jälkeen.

Suomustin osan kaloista ja osan perkasin vain. Kävin autosta hakemassa ämpärin ja evästä. Söin itteni täyteen ja laitoin kalat täynnä vettä olevaan ämpäriin, että pysyvät jokseenkin kylmänä. Lähdin nyt rantoja pitkin kalastelemaan ja jossain välissä oli taas tukki kiinni. Pumppasin kalaa pintaan ja kun se mut huomasi, niin pienen ilmalennon jälkeen siima napsahti poikki. Vaihdoin pinkkirunkoisen kopion siiman päähän. Sekin alkoi tuoda kalaa. Pienen poukaman kohdalla päästiin taas tukkihommiin. Nyt oli kuitenkin vähän voimakkaampi tukki, kun sitä sai vääntää jo tosissaan. Huomasin, että lippa näkyy suupielestä, eli ei ole ainakaan siimankatkeamisen vaaraa, jos pidän sen vain kokoajan tiukalla. Kiskoin hauen väkisin rantaan. Pikainen painoarvio, neljä kiloa ja kala takaisin järveen. Lähtiessään se vielä säikäytti kalamiehen, kun pyytäjä luuli sen olevan avun tarpeessa. Melko vauhdilla lähti hauki ja eipä jäänyt aihetta miettiä, pärjäileekö se vielä. Muutama harri kävi vielä morottamassa ja kello näytti siltä, että pitäis alkaa miettimään paikan vaihtoa.

Kello alkoi toisaalta olemaan jo sitä luokkaa, että jos heti lähtis ajelemaan, niin ois järellisten aikaan kotona. Päätin käydä kaupan kautta, kun oli vaniljaviineri ostamatta. Ajattelin sen tuliaisena viedä, mutta sitä ei löytynyt. Löytyi jotain ihan muuta, mitä ois pitäny viiä jo aiemmin, nimittäin SURSTRÖMMING! Hapansilakkaa. Lähdin ajelemaan Arjeplogista kotia kohti ja jossain välissä pyörähti auton mittariin 0,5 miljoonaa kilometriä. Mulla oli se purkki vänkärinpenkillä ja mietin, mikä täälä autossa haisee. Nuuhkasin sitä purkkia ja eipä sitä tarvinu enään miettiä. Vein purkin peräkonttiin ja jatkoin matkaa. Ihan vain testimielessä, voitte joskus viikon hikoilun jälkeen haistaa kainaloanne. Sieltä löytyy parempi tuoksu, kuin hapansilakkapurkin saumasta valuneesta nesteestä, joka lienee juuri sitä itseään. Näin tuli todettua!


* IMG_3844.JPG (150.94 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 601 kertaa.)

* IMG_3864.JPG (124.36 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 735 kertaa.)

* IMG_3906.JPG (172.96 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 634 kertaa.)

* IMG_3927.JPG (201.52 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 560 kertaa.)

* IMG_3930.JPG (262.77 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 792 kertaa.)

* IMG_3944.JPG (146.95 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 605 kertaa.)

* IMG_3954.JPG (136.25 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 566 kertaa.)

* IMG_3962.JPG (158.1 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 743 kertaa.)

* IMG_3976.JPG (198.29 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 595 kertaa.)

* IMG_4001.JPG (165.79 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 607 kertaa.)

* IMG_4019.JPG (183.55 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 566 kertaa.)

* IMG_4031.JPG (178.15 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 761 kertaa.)

* IMG_4032.JPG (154.32 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 653 kertaa.)

* IMG_4050.JPG (100.65 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 562 kertaa.)

* IMG_4113.JPG (117.65 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 647 kertaa.)

* IMG_4143.JPG (182.01 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 536 kertaa.)

* IMG_4272.JPG (68.23 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 555 kertaa.)

* IMG_4275.JPG (128.67 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 527 kertaa.)

* IMG_4281.JPG (200.07 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 750 kertaa.)

* IMG_4313.JPG (67.06 kilotavua, 800x600 - tarkasteltu 608 kertaa.)
tallennettu

TEE SE ITSE

Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« Vastaus #32 : Elokuu 30, 2013, 08:32:12 am »

KIITOKSIA. Olet kyllä mahtava jätkä sekä ongen, kameran että kynän varressa. Nostan lakkia tuuhean tukkani päältä  Virnistää kun luen noita juttujasi. Tuon eri uusien paikkojen hakeminen on myös jotakin sellaista jota monen muunkin kannattaisi kokeilla.

..."Hän löytää banaanipuun, omenapuun ja ananaspurkkipuun".  Tässä meinasin melkein ääneen nauraa..
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Tonnikala85
Metalli-inssi
Ylläpitäjä
Jäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 778



« Vastaus #33 : Elokuu 30, 2013, 22:38:45 pm »

Hienoa raporttia jälleen kerran hyvillä kuvilla ja saalistakin sitä vain aina löytyy jostain Virnistää
tallennettu

psychocowboy
Rappiohotellin tirehtööri
Ylläpitäjä
Jäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 876



« Vastaus #34 : Elokuu 31, 2013, 12:56:29 pm »

Kerrassaan upeeta settiä Murmelilta. Hienoa lukea tarinaa kun hieman nähty aikaa ja vaivaa reissun eteen. Olisipa itselläkin aikaa ja intoa moiseen reissaamiseen.
Lisää näitä Hymyilee leveästi
tallennettu

             
Born to be wild, paitsi kotona...
"Chuck Norriskaan ei ole täydellinen, sillä häneltä puuttuu heikkoudet"    Hyvän viinin määritelmä  "menee helposti alas ja pysyy sisällä" "Parempi muutama ruuvi löysällä, kuin yksi liian tiukalla"

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #35 : Marraskuu 30, 2013, 14:40:44 pm »

Ensviikon alusta saatte taas raporttia. Arjeplogissa kävimmä vähän pilikillä taas.
tallennettu

TEE SE ITSE

Murmeli
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 210


TEE SE ITSE


WWW
« Vastaus #36 : Joulukuu 05, 2013, 15:31:18 pm »

Noh laitetaampa raportti tulemaan. Saatte kuvat varmaan huomenna.

Arjeplogissa pilkillä marraskuussa 2013

25.11.2013 Maanantai

Elikkäs taas oli se aika vuodesta, että pilkkimiehen mieli tekee pakkaseen istuskelemaan. Niimpä suunistimme taas Arjeplogia kohti. Kalapaikkoina ne perus järvet missä ollaan käyty jo muutaman kerran aiemmin. Laiskana laahustajana ja köyhänä kalastajana ei meillä ole kelekkaa eikä kenkää millä hiihtää kauemmaksi tiestä. Kun ajelee riittävän korkealle tunturiin ja niin voi itselleen luvata että ollaan hyvillä vesillä, vaikkakin kaikki on tienvarsipaikkoja missä pilkitään. Maanantai, lähtöpäivä sattui syntymäpäiväkseni. Mikäpä sen parempi lahja itelle antaa, kuin viikko pilikillä Ruotsissa! Enemmän siinä on jännitystä kalastaa ulkomailla, kuin kotopuolessa. Ihan senkin takia, että jos joku paikka autostakin lasahtaa tai haavereita sattuu, niin kyllä apu voi olla kauempana. Joku vois näistä ottaa ressiä, mutta minä en. Auton mittarissakin kimaltaa jo 508000 ja rapiat. Moni saattais miettiä lähtöä talvikeleillä tuollaisella autolla. MUTTA KUN VERI VETÄÄ TUNTURIIN, NIIN EI MIKÄÄN OLE ESTEENÄ!

Maanantai-ilta venähti kaverilla merilapin kuppeessa ja yöunet jäi melko vähiin. Tälläkertaa olin saanut mukaan kelpo pilkkimiehen, ainakin kotivesillä. Katotaan miten menee kun ulkomaille lähetään. Kuulemma ensikertaa ulkomaille lähössä kalaan.


26.11.2013 Tiistai

Kolmen aikoihin lähdettiin tiistai aamuna ajelemaan Ruotsia kohti. Ajoa oli edessä viitisen tuntia ja ensimmäisenä keula osoitti kohti Gallajaurea. Kaksi kertaa aiemmin olen siellä kalastanut, kerran kesällä ja kerran keväällä pilkillä. Molemmat kalastuspäivät oli erittäinkin antoisia. Tieto siis oli ainakin että kalaa järvessä oli, kunhan se kohdalle sattuu. Öinen, jouluvalossa kylpevä Arvidsjaur on sellainen tapaus, että se kannattaisi kokea mielestäni ennemmin, kuin joku keskieuroopan joulutori. Tunnelmaa on lähes yhtä paljon, ehkä jopa enemmän. Ei vaan kalamies ehdi pysähtymään, koska solen börjar lysa bakom berget. Nopeasti muutama kuva ja matka jatkuu.

Käymme Arjeplogissa seitsemän aikaan vielä kääntymässä, kun seutu valmistautuu työpäivään. Gallajaurelle on vielä matkaa kolmisen varttia ajoa. Riekko nousi tieltä lentoon ja aamuhämärässä ei osannut tieltä pois suunnistaa, kun varmaan puolisen minuttia lensi vuorotellen auton rinnalla ja etupuolella. Lopulta se kääntyi metsään ja katosi lumisen metsän sekaan. Kahdeksan kieppeillä aurinko alkaa värjäämään taivaanrantaa ja nopeasti kamppeet kasaan ja järvelle. Ensimmäinen tuntuma jäästä on positiivinen, kestää kävellä ja on mitä kairata. Ulkomuistista kävelen parikymmentä metriä rannasta ja siinä pitäis olla jään alla vettä metrin verran. Muutaman reiän kairattua sieltä yksi kolmisatainen nappaa lappiloisteen alla uitettuun matoon. Joitakin tunteja pilkitään, eikä sieltä muuta tule. Puolentoista tunnin yöunet verottaa pilkkimistä jonkin verran. Ei taho kalamies jaksaa. Aurinkoa ei paljon nähty aamun aikana ja alettiin jo valmistautua paikanvaihtoon. Ei tullut tälläkertaa isompaa kalaa.

Kerättiin kamppeet autoon ja lähdettiin huristelemaan seuraavaa paikkaa kohti. Rappen tulisi olemaan seuraavan päivän kohde. Ajeltiin samalle levennykselle, mihin ollaan auto jätetty jo parilla edellisreissulla. Lunta oli nelisenkymmentä senttiä parkkipaikalla ja sitä saikin jonkinaikaa lapioida autolapiolla että auton sai pois tieltä. Liikennettäkin oli yllättävän paljon, kun tien päässä on suurehko mökkikylä. Kun auto oli parkissa, lähdin hakemaan metiköstä jotain mikä palais ja lämmittäis ruuan meille. Viikon ainoa nuotio syttyikin viimein ja siinä tuulessa ja kylmässä saatiin melkoinen ateria valmistettua ja nautittua. Ateria nautittiin vain hieman eri tavalla, kuin tähän mennessä ollaan totuttu. Yksi ruokalaji kerrallaan. Muuten olisi ollut melkoinen säätäminen jos kaikki ois kerralla kasattu yhteen astiaan niin, että kaikki ois vielä lämpimiä.

Kuuden aikaan valmistauduttiin ensimmäiseen yöuneen. Majoitteena oli tietysti auto, eikä teltta niinkuin monella muulla vois olla. Sinne sitä tulikin kömmittyä uuteen huippukalliiseen makuupussiin (n.25 €). Ja ei muuta silmät kiinni ja uneksimaan.


27.11.2013 Keskiviikko

Kello soi kahdeksan aikaan, mutta eipä sitä jaksanut nousta, kun untakin oli vasta 12,5 tuntia takana. Vielä kaksi tuntia nukuttiin ja tulipa tehtyä oma ennätys yöunien pituudessa. Pikaisesti tavarat ahkioon ja järvelle. Jäätä oli kymmenen senttiä ja jo toisella reiällä nappasi harjus. Pieni oli, mutta kala kuitenkin. Kaverikin sai vielä harrin, tosin vielä hieman pienemmän. Muutaman reiän jälkeen tuli jo mitallinen, 440 grammainen harri. Kohta tuli 430 g ja lopuksi vielä yksi, ehkä 350 g. Kolme otti papukaijan värisen Kuusamon Lappiloisteen alla uitettuun kastematoon ja yksi tuli mustapunaisella Tiuran lätkällä. Välillä käytiin keittelemässä retkikeittimellä termarit täyteen kuumaa vettä. Siihen tuli liotettua kaakaojauhetta ja nötkötti meni nätisti leivän päällä kuuman kaakaon kans. Päivä alkoi taas kääntymään iltaan ja palailtuamme takaisin kaveri kiskaisi vanhasta reiästä 480 grammaisen harjuksen. Ennätys meni uusiksi. Käytiin läpi vielä vanhat reiät, mutta ei sieltä sitten muuta tullutkaan.

Uudeksi suunnaksi valikoitui Vuoggatjalmjaure, mistä ollaan joskus joku rautu ylös saatu. Arjeplogin Ica näran ja valtavan kokoisten kaloreiltaan varmasti raskassarjalaisten vaniljaviinereiden vauhdittamina jatkettiin matkaa. Lisäksi tuli kotiin viemisiksi ostettua halapaa riisipuurua. Puoli kiloa sai eurolla, eli ei oo kallista ja lämmitettynä erinomaista syötynäkin. Ajokeli meni illan aikana niin mahottomaksi, että joutu välillä odottelemaan tuiskun laantumista. Pahimmillaan pystyi satasen alueella ajamaan vain kahtakymppiä. Lopulta jäätiin parkkipaikalle yöksi tien varteen, kun ei sillä oo väliä ajaako sinne kalapaikalle aamulla vai illalla.


28.11.2013 Torstai

Taas vierähti varmaan 12 tuntia makuupussissa. Keli oli mitä parhain ja siinä ylös noustua tuli huomattua, että vieressä oleva järvi oli yliasti sulana. Mitenhän parikymmentä kilsaa ylempänä on jäätä? No, olihan sitä. Sädvajaure sattuu vain olemaan säännöstetty ja siinähän se vesi pääseekin liikkumaan sen verran, ettei jäätä ihan heti järveen tulekaan. Vuoggatjålmjaure olikin ihan jäässä heti alaosan koskenniskalta ylöspäin. Hieman ennen järveä komia ukkomettokin nousi tieltä siivilleen. Ihan ei kuvaa ehtinyt ottaa. Ulkomuistin mukaan ajelin sille paikalle, missä muistelin viime syksynä pilkkimiesten nostelleen kalaa. Ukot meni rannasta pitkälle järven keskikohtaa päin. Rannasta pohja syveni nopeasti ja parinkymmenen metrin päässä alkoi taas nousta ylöspäin. Tästä "välisyvänteestä" viiden metrin vedestä tuli kaksi rautua, huima 25 senttinen ja toinen vielä parempi kala, ehkä 10 senttinen. Kun alamittaa ei ole, niin molemmat otin paistettavaksi. Muutama reikä tehtiin vielä rannasta ulospäin, mutta ei sitä sitten enään enempää kalaa tullutkaan.

Kello oli päivällä kahdentoista, kun ajateltiin mennä vielä ylemmäs, lähemmäksi Norjaa. Nyt oli järveltä rajalle enään noin 25 kilsaa. Tjaktjaurelta löytyi autolle taas paikka tienvarresta. Äkkiä roinat rantaan ja päivän ateriaa valmistelemaan (veden keitto termariin). Kairasin reiän ja nostin siitä termarillisen vettä. Tuuli oli yltynyt jonkin verran ja irtolumi pölisi. Polkaisin rantapenkkaan lumeen kolon ja sytytin keittimen liekin ja nostin pakin lämpenemään. Tein toisen reiän vielä hieman kauemmaksi rannasta ja laitoin sinne minivirveliin Kapraalin lätkän alle matosyötin odottelemaan. Kohta oli vesi kiehahtanut ja kaatelin sen termariin. Jäällä oli loskaa ja vettä ja odoteltiin josko sitä jotain sattuis tulemaan. Silloin vapa niiasi. Syöksyin sitä kohti, kaaduin mennessä vesilammikkoon ja sain vavan käteeni. Tunsin että joku oli tarttunut syöttiin. Ajatuksissa vilahteli mitallinen harjus. Nostelin pilkkireiästä lunta pois ja vedin kalan jäälle. Taas koettiin niitä hetkiä, minkä takia ihminen saa itsensä liikkeelle. Jäällä potkiskeli mitallinen taimen! Voi sitä huudon määrää ja fiilistä, minkä tuonkokoinen kala saa aikaan. Kala jäi omasta ennätyksestä 2,41 kiloa, mutta fiilikset oli kymmenkertaiset siihen 2,88 kg taimeneen verrattuna, jonka sain virvelillä joskus pari vuotta aiemmin.

Muutaman kuvan jälkeen päättyi ahtaajien lakko ja avasin termarin ja aloin tyytyväisenä päivän tulokseen nauttimaan kuivaa pullaa ja nötköttiä leivän kanssa. Pistin varmuuden vuoksi vielä muutaman vavan odottelemaan liikkuvaa kalaa. Kun kiintiö on täynnä ja mies tyytyväinen, niin eipä Ahtikaan silloin enään ole velvollinen antamaan saalista. Menisi muuten ahneuden puolelle. Yöksi laitoin vielä muutaman syötin odottelemaan josko kala yöllä sattuisi syötin nappaamaan.


29.11.2013 Perjantai

Kuuden aikaan kävin koukut hakemassa pois ja yksi pieni taimen siellä sattui olemaan. Kun koukku oli niin syvällä kurkussa, niin en viitsinyt pistää kalaa takaisin. Suomessa olisi pitänyt palauttaa, mutta en tiedä miten Ruotsin puolella menetellään, jos kala tarttuu vaikka silmästä koukkuun.

Ikkunat oli paksussa jäässä ja pakkanen oli laskenut kymmeneen asteeseen. Niitä sai hetken sulatella ja koputella ennenkuin pystyi lähteä ajelemaan. Nyt ajeltiin Laisvallin läpi Laisanille. Audi testaili jotain uutta pikkuautoa, kun ensin tuli vastaan Q7, sitten semmonen pikselimössöauto ja kolmantena joku A8 mallinen Audi. Ajeltiin kalapaikalle ja hätisteltiin ohimennen kolme hirveä metikköön. Näkyi järveltä tulevan vielä kolme hirveä lisää. Mikä lie testiajo niilläki kun kolmen porukoissa menevät?

Keli oli tyyni, aurinkoinen ja kylmä. Ylempänä järvellä höyry nousi vedestä, kun virtaus ilmeisesti piti jääkannen sieltä alueelta pois kokonaan. Järven molemmissa päissä menee joki ja vettä kulkeutunee läpi jonkin verran. Laisan laskee vetensä Uumajan läpi itämereen ja taimenta on ainakin viimekesäisen reissun perusteella, kun kaverit siellä sattuivat käymään. Reissun suurin oli ollut 55 sentin taimen. Ja takaisin jäälle. Kairailin jäähän sopivaa holea taasen ja satuin kurkkaamaan näkymiä siellä jään alla, kun olin Tiuran lätkän sinne ensin pudottanut. No mitäs siellä näkyikään. Kolmen metrin vedessä heiluttelin lätkää ja syvän puolelta alkoi isohko taimen lipua kohti. Eipä pötkylä napannut syöttiin. Liekkö edes haistoi sitä. Kääntyi vaaksan mitan päässä kohti toista, viiden metrin päässä olevaa syöttiä, mutta ei ottanut siihenkään. Taasen keiteltiin termari täyteen ja nautittiin rieskan päällä italiansalaattia, oltermannia ja jottain kinkkua. Sopivasti yksi keikko täytti alakerran ja jonkin hetken jälkeen mietittiin, josko sitä paikkaa taas vaihdettais viimeisen kerran.

Seuraava paikka oli taas yksi tienvarsipaikka tälläkertaa jää paikan nimi muuten sanomatta. Ihan vain niin helpon saavutettavuuden, mutta kuulopuheiden niin suurten kalojen takia. Pakkanen oli kivunnut neljääntoista asteeseen. Aurinko oli noussut horisontin yläpuolelle ja se nähtiin siis ensikertaa koko reissun aikana. Auto parkkiin ja kamat kasaan. Hangessa kiskottiin ahkiota parisataa metriä ja sieltä se lampi sitten löytyikin. Vesi oli kesäisen reissun perusteella tummahkoa ja lampi olemukseltaan matala. Siis erinomainen hauki- ja ahvenpaikka. Ensimmäinen reikä 15 senttiseen jäähän. Vettä alla puoli metriä. Kaveri ehti tulla jo viereen, mutta sanoin että ei jäädä tähän. Parikymmentä metriä siirryttiin kauemmaksi ja sitten vain uutta reikää. Nyt oli vettä ehkä 70 senttiä. Mahtuu kala uimaan. Kolme ahventa tuli, kaikki 300-400 grammaa. Palauttelin kalat takaisin, kun ei kohta muuta tullutkaan.

Kiersin ympäri lampea ja joka puolella tuntui vettä olevan saman verran. Toisella puolella pysähdyin hetkeksi istuskelemaan ja aloin uittamaan Nilsmasterin kuoreenväristä tasuria. Ensin täräytti kolmisatanen. Sitten nelisatanen, viissatanen, pari kolme-nelisatasta ja kohta jotain vähän isompaa. Tunsin että nyt on kaliiperi suurempi mitä tähän mennessä. Körmy nousi putkeen ja irtosi juuri pinnassa. Kala oli mutkalla siten, että kiduskansi oli auki ja törötti veden yläpuolella. Tarrasin kiduskannesta kaksinkäsin kiinni ja heitin kalan jäälle. Fiilis oli taasen uskomaton. Talven ennätys oli jo 790 grammaa ja oltiin marraskuulla. Pituutta kalalla oli 40 senttiä. Keväällä olis sama kala voinut olla vielä enempi, mutta hyvänkokoinen oli kyllä jo nytkin. Kaveri kairasi itselleen viiden metrin päähän oman passipaikan. Kolme ahventa se tasurilla nosti siitä ja kun ei hetkeen mitään tullut ja kuulemma oli kylmä, niin päätti lähteä jo autolle. Itse sain vielä jonkusen kalan ja kun ne perkasin, kävin vielä varmuudenvuoksi kokeilemassa kaverin mestoja. Kolme ahventa sain vielä lisää ja yhteensä kolmetoista kalaa niitä olikin jo kertynyt itelle. Kaikki hyviä ruokakaloja. Perkailin omat ja kaverin kalat nopiasti ja kun fiilikset on katossa, niin ei kylmyyskään tunnu sormissa vaikka kuinka niitä jäisessä vedessä pesisi. Hyvä totutella pakkaseen jo näin aikaisessa vaihteessa. Talvi kun on vasta aluillaan.

Jossain vaiheessa on pakko lopettaa kalastus ja kun päivä alkoi olemaan jo illan puolella, piti se sitten alkaa pakkaamaan autoa paluumatkaa varten. Kaksi ahkiota (suurta pulkkaa) kaikkien muiden tavaroiden kans soluttautui autoon ja käännettiin keula kotia kohti. Luonnollisesti Ica Näran ja vaniljaviinereiden kautta. Sieltä se herkkupala taas löytyi noin neljän euron hintaan ja oltiin kaikin varustein valmis kotimatkaa varten. Arjeplogin eteläpuolella tuli taas jotain autotestaajia vastaan. Kahden Q7 -audin välissä huristeli jotain mikä saa vannoutuneen Audistin kuolaamaan. Valkoinen Audi R8 kiisi tietä pitkin ihan kuin valmiina kiitolaukkaan heti tilaisuuden tullen.

Kaikkien aikojen syntymäpäivät!
tallennettu

TEE SE ITSE

Jonaslindberg
Jäsen
*
Poissa Poissa

Viestejä: 1


« Vastaus #37 : Helmikuu 13, 2015, 22:52:28 pm »

Luin sitten kerralla kaikki rapsat, todella koukuttavaa! Älä ihmeessä lopeta kirjoittamista täällä on ainakin  yksi innokas lukija  Virnistää
tallennettu

Sivuja: 1 [2]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: