Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Kolovesi  (Luettu 3370 kertaa)
JaNnEm
Jäsen
*
Poissa Poissa

Viestejä: 28


« : Marraskuu 02, 2010, 16:21:56 pm »

Kesällä toteutimme melontareissun Kolovedelle. Kulkupelinä meillä oli Winkkari 17 intiaanikanootti. Ennakkoon meillä ei ollut mitään suuria odotuksia, mutta rentoutumisen, Ukonvuoren näkemisen ja Saimaan norpan bongaamisen olimme miettineet toivomuslistalle. Aikaa meillä oli käytettävissä neljä päivää ja etemistahtimme oli rauhallinen, joten nähtävää jäi vielä seuraavallekin reissulle.

Matka etelästä Kolovedelle taittui hitaasti, mutta varmasti pitkä kanootti katolla. Poikkesimme matkalla mielenkiintoisissa paikoissa, joten Koloveden Kirkkorantaa saavuimme vasta hieman ennen ilta kymmentä. Heinäkuun puolessa välissä tuolla ei ollut pahemmin väliä, sillä valoa vielä riitti ja hellekesä jaksoi edelleen lämmittää. Emme malttaneet jäädä yöpymään parkkipaikan viereen, vaan nostimme kanootin vesille ja lähdimme kohti Laajakaarteen telttailualuetta. Parisataa metriä rannasta huomasimme jonkin tumman kelluvan vedessä. Norppahan se siinä taisi olla yöpymässä. Hetken saimme ihailla tätä harvinaista eläintä. Meidät havaittuaan se nosti päänsä ja sitten hävisi  veden alle. Reissun ennakkoon epävarmin asia tuli koettua siis kirjaimellisesti alkumetreillä! Laajakaarre tuli vajaan tunnin melontamatkan päässä. Perille saavuttuamme meidät otti vastaan saksalainen mies, joka toivotti meidät tervetulleiksi. Hän oli perheineen leiriytynyt paikalle. Telttapaikalla oli reilusti kiviä ja kolme laveria helpottamaan yöpymistä. Kaikki laverit olivat jo käytössä ja meni hetken, ennen kuin löysimme sopivan aukon kivien seasta pienelle teltallemme. Laajakaarteen alueelta löytyi kaikki tarvittava: laituri, kuivakäymälä, nuotiopaikka ja puuvaja.

Seuraavana aamuna saimme tuntea saksalaisten sosiaalisuuden, sillä mies toi perheensä näytille aamupalaa tehdessämme. Mukava tapa sinällään, mutta sosiaalisuuden jatkuessa koko aika leirissä ollessamme saimme siitä hieman tarpeeksemme. Päivällä meloimme katsomaan Ukonvuorta, joka olikin komea ilmestys. Helteiden jatkuessa emme jaksaneet kiivetä sen huipulle. Yövyimme toisen yön vielä Laajakaartessa.

Toisen kokonaisen päivän käytimme Vaajasalon kiertämiseen. Maisemat olivat mukavan erämaiset. Kanssaretkeilijöitä näkyi tasaisin väliajoin. Kajakki oli ylivoimaisesti suosituin kulkupeli. Yllätyimme siitä, että valtakieli retkeilijöiden keskuudessa tuntui olevan saksa. Vaikka tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään kummallista. Keski-Euroopasta on suhteellisen lyhyt matka autoilla Suomeen ilmaisille hyvin hoidetuille retkeilypaikoille. Illalla saavuimme vihdoin saaren nimeä kantavalle telttailualueelle. Täällä teltanpaikkoja oli jo reilummin ja kivikkoa huomattavasti vähemmän. Valitsimme paikan kalliolta, josta vesi näkyi kallionimen molemmilta puolilta teltan suulle. Päivän lopuksi liotin hieman viehettä poukamassa. Muutamia mukavia tärppejä tulikin ja kanootissakin kävi hauki kääntymässä. Palautin takaisin kasvamaan.

Viimeisenä päivänä meloimme rauhalliseen tahtiin takaisin Kirkkorantaan. Paikka jätti ehdottomasti positiivisen kuvan.
tallennettu

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: