Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Kuuba  (Luettu 3401 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« : Maaliskuu 18, 2013, 20:29:42 pm »

                                  Kuuban Varadero 27.02.2013 - 13.03.2013  

                                    Aikaansa kaukomailla voi tuhlata näin:



                            Tai sitten viettää ihan oikeaa laatuaikaa näin



Lentokone laskeutui pilvien alitse ja näin ensimmäisen kerran alhalla levittäytyvän meren.  Olipahan häikäisevä näky: koskaan ennen ei ole meri näyttänyt niin kuulakkaan sinivihreältä.  Jossakin alhaalla meni isohko vene joka kuitenkin tuntui lipuvan eteenpäin täysin välittämättä veneen alla näkyvistä koralleista joten syvyttä täytyi tässäkin laguunissa olla vaikka meren pohja olikin näkyvissä. Olipahan sitten merkki siitä että vesi on todella kristallinkirkasta.

Varaderon lentokenttä oli pieni mutta aika nykyaikainen ja maahantulotoimet olivat pian hoidettu.   Sitten vain ulkoilmaan ja kyllä täytyy sanoa että oli mukavaa kun vihdoinkin sai tuntea oikein lämpöisen ilman hellivän itseään. Lentokentältä ei ollut pitkä matkakaan hotelliin joten pikapikaa pääsimme ihan oikeasti aloittamaan lomamme. Hotellimme oli ”aikuisten makuun” tarkoitettu Meliá Las Antillas. Perushotelli joka ei aiheuttanut meille mitään yllätystä. Kaikki toimi ihan ok. Hotellin all inclusive -palvelut olivat hyvät ruuan suhteen, olipahan aamulla juotavana oikein hedelmistä puristettua tuoremehuakin jota ei oikein ole muualla ollut saatavilla, ainakaan ilman eri hintaa. Kaikenlaista aktiivista toimintaa oli hotellissa pitkin päivää jatkuen aina iltamyöhäiseen eri ohjemantarjontaan. Olimme hotellin valintaamme tyytyväisiä.  Henkilökuntakin hotellissa oli ystävällistä, aivan kuin esim. Thaimaassa. Hämmästyttävää oli myös se seikka että hotellialueen kauppialla oli sama hintataso kuin esim. kaupungin markkina-alueella.  Yleensähän hinnat hotellin alueella ovat huomattavasti suuremmat kuin muualla.

http://www.aurinkomatkat.fi/kuuba/varadero/melia-las-antillas

Varaderon hotellialue on sijoittunut noin 15 kilometriä pitkän ja vajaan kilometrin levyisen  niemen toiseen sivustoon toinen sivusto on matalaa, rannalta osittain mangoveräimenkön valtaamaa aluetta.

Pari ensimmäistä päivää meni aikaeron tasoitteluun joten aika rauhallisesti tutustuimme hotelliin ja sen eri mahdollisuuksiin.  Rannalla oli kerrankin aurinkotuoleja aivan riittävästi joten meni sinne koska tahansa aina oli vapaata tilaa. Lähes sama oli allasalueella, aina tarvitessamme kyllä löysimme vapaata tilaa ”kärvistellä” itseämme ihan mukavassa  +25 lämpötilassa.

Kyselin Aurinkomatkojen facebook-sivustolta ennen matkaani polkupyörien vuokrausmahdollisuudesta, saamatta mitään vastausta. Olihan siellä ihan asiallisia maastopyöriä asiakkaiden käyttöön ja mitään maksua ei niistä peritty. ( Tosin mukavalle työntekijälle muutaman kerran tippiä tuli annetuksi)

Kalastukseen hurahtuneena mukanani oli aikamoinen läjä kaikenlaista kalastukseen tarkoitettua sälää. Kalastusvälineillä sitten olisi pitänyt pystyä onkimaan pikkusärjen kokoisista kaloista aina ”asiallisen” kokoisiin Barraguda petoihin. Kolmantena päivänä sitten aamupalan jälkeen hyppäsin polkupyörän selkään ja lähdin tutustumaan paikalliseen kalastuksen tarjontaan. Aikaisemmista reissuistani viisastuneena olin cv:n ? tehnyt mukaani. Paikallinen kielihän on espanja ja todennäköisesti itseni ikäiset papparaiset eivät kovinkaan paljoa englantia haastele (kuten en minäkään) joten uskoin että allaoleva  ”pikaopas” googlen kielenkääntäjän avustuksella väsättynä olisi tarpeen. (sama oli myös englanniksi)

Soy un turista del norte de Europa, Finlandia. Mi pasatiempo es la pesca. Yo no hablo español. No es ningún problema para pescar juntos. Mi esposa habla Inglés. Quiero ir a pescar juntos un pescador local. Tal vez el pescado en el barco o el pescado en la playa. Tal vez los peces Barracuda. Yo no pescar peces grandes, revisé 20 libras de peso son grandes. He incluido el equipo de pesca deportiva necesaria. No necesito un barco de lujo, pero sólo un barco normal. No soy rico, pero puedo pagar por los gastos de pesca, ya sea en la playa o en el barco.
(Si es posible, quiero ver cómo los pescadores profesionales locales son la pesca.)

Ajoin sitten pyörällä rantaa seuraavaa tietä kaupunkiin päin  kunnes näin paikallisia kalamiehiä. Olipahan ihmeellistä touhua. Yksi oli kalastamassa mutta kaksi muuta kahlasivat ja aina välillä sukelsivat ja nostivat pohjasta jotakin mukanaan olevaan pikkukassiin. Heittelin siinä sitten omia kotimaassa hyviksi todettuja jigejä ,vaappuja ja lippauistimia todella kristallikirkaassa hiekkapohjaisessa vedessä.  Ei tuntunut olevan paikallisten kalojen herkkua sillä mikään ei tuntunut niille kelpaavan. Siitä sitten katsomaan mitä paikalliset sitten oikein syöttinä käyttävät sillä kyllähän tuollaisia särjenkokoisia kaloja tuntui tuo paikallinen papparainen saavan.  En nyt ole han varma mutta tuntui että jotakin iilimadon tapaisia matoja nuo vedessä pulikoivat olivat hakemassa ja antoipahan papparainen minullekin sellaisen syötiksi käytetettäväksi. Olihan sillä vaikutusta ja tulihan sieltä sitten ihan kalakin minun onkeeni. Kokoluokka ei tosin hiuksia nostattanut, ei, vaikka niitä vielä päässäni olisi ollutkin. Tosin yksi kala suureni ihan silmissä vielä senkin jälkeen kun olin sen jo nostanut kuiville.  Kala kurnutti kuin sammakko ja tulihan siitä yli puolet isompikin. Pallokala siinä pumppasi itsensä kuin jalkapallon kokoiseksi. Sitten kun päästin sen jälleen takaisin niin ensin kellui kuin täytetty ilmapallo kunnes äkkiä päästi ilmat pois itsestään ja muuttui jälleen ihan kalan näköiseksi.  Näytin siellä sitten paikallaoleville ikiomaa ”opaslehdykäistänikin”  mutta ukot  puristelivat päätänsä.

                                     Ensimmäinen kalapaikka

  
                  Ensimmäinen ulkomaan elävä (Pallokala joka ei suostunut pullistelemaan)



Seuraava kalastusreissu suuntautuikin sitten aivan toiseen suuntaan. Nyt sitten kohti niemen kärkeä.  Tuuli oli mukavan myötäinen joten matka taittui mukavasti.  Rantaan en tosin päässyt. Aluksi  oli  pitkän matkaa mangoveräimeikköä niin paljon että rantaa ei näkynyt ja kun vihdoin tuntui että pikkutie veisi rantaan niin paikalla olikin sotilaita jotka olivat tien tukkineet.  Ajoin sitten sitkeästi eteenpäin ja yllätys olikin melkoinen kun koko matkalla ei rantaan ollut pääsyä. Milloin oli tien tukkeena puomi milloin vartioita ja sama laulu jatkui koko matkan. En sitten koko reissun aikana saanut heiteltyä kertaakaan.  Kyllä nätisti sanottuna ketutti kun nyt sitten aikamoiseen vastatuuleen polkupyörällä (välillä jopa sitä taluttaen) palasin hotelliin.

Kun en noita ”iilimatoja” arvannut itse lähteä kahlaamalla pyydystämään niin löytyihän syöttejä sitten ruokapöydästä.  Jättikatkarapuja  löytyi mukaani aina muutama kappale joten tuo syöttihomma oli sillä järjestetty.  Suoraan hotellimme ulosmenotien vieressä oli pikkuinen aidattu satama-alue. Sieltä lähti useita syvänmerenkalastukseen varustettuja veneitä.  Sieltä olisi sitten helposti saanut itselleen paikan isojen kalojen pyytämiseen mutta ei tuollainen oikein ole minun makuuni.  Mieleeni tulee aina kertomuksia Suurista Valkoisista Metsästäjistä Afrikan sademetsistä. Siellähän nämä sankarit sitten kaatoivat leijonia ja muita vaarallisia eläimiä. Tosin minun mielestäni ko homma ei aina niin vaarallista valkoiselle metsästäjälle ollutkaan.  Siinä sitten parinkin ison pyssyn kanssa oli vahtimassa koska alkuasukkaat, vain kepin kanssa varustettuna, ajoivat nämä vaaralliset eläimet pyssyn ulottuville.   Kalastuksessa on silloin jotakin hohtoa josko ihan itse kalapaikan hakemalla saisi pyydetyksi vaikkapa vain muutaman kilon painoisen kalan.

Rupesihan tuo pyöräily pikkukalojen perässä tympimään ja rupesin sitten opaslehdykäistäni oikein innolla vilauttamaan.  Siivojakin katsoi sitä ja kutsui paikalle toisen ihmisen. Siitä sitten ”juttelemaan” kolmannen kanssa joka vei jälleen uuden ihmisen puheille. Seuraavaksi päiväksi tuli kalastusreissu sovituksi Alberton kanssa. Albertto osasi yhtä paljon (= yhtä vähän)  englantia kuin minäkin. Nou broblem. Tavataan huomenna rannalla kello 9. Ei sitten ollut haisuakaan mitä ko kalamatka sitten sisältäisi.

Aamulla sitten tallustelin koko kalastusarsenaalia mukanani raahaten rannalle.  Siellä Albertto jo vaimonsa kanssa minua odottelikin.  Ensin heittoverkolla kokeilemaan josko saataisiin pikkukaloja syöttitarpeiksi.  Sitten ”veneellä” vesille.  Voihan kiasus kun en itse ollut tuollaista huomannut.  Noita ”veneitä”  olisi saanut käyttöönsä kunhan vain olisi huomannut pyytää. Poljettava pikkuvenehän siinä oli, aivan sopiva vaikkapa neljälle hengelle. Jätin sitten suosiolla suurimman osan kalastustarvikkeista rantatuoliin ja mukaan lähti vain yksi kalastussetti.  Siitä sitten hieman pidemmälle merelle ja onget pyytämään.  Pohjakasvillisuus näkyi vaikka syvyyttä tuntui olevan parisenkymmentä metriä. Vesi oli vihertävän kuulasta ja onneksi tuntui siellä kalojakin oleva.

                                 Ei nyt barraguda sentään.



Viereen tulikin sitten samanlaisella polkuveneellä  kalamies.  Sen verran ymmärsin heidän puheestaan että kalamies oli Espanjasta.  Pikkusinttejä tuli kumpaakin veneeseen mutta ne isot olivat poissa. Sen verran sain myöhemmin selville että paras kalastuskausi olisi touko- kesäkuussa jolloin isommat barragudat olisivat lähempänä rantoja.  Eipä nyt kuitenkaan mp-reissua saatu tehdyksi joten hyvä näinkin.  Annoin sitten Albertolle oikein kunnon tipin, summaa en uskalla edes mainita kun voinee vaikkapa vaimo tätä juttua lukea.

                                   Tämmöinen vene tänään.



                                 Pieni pallokala pullistelee



Jotta ei koko reissu olisi vain kalojen perässä juoksemista niin käväisimme Valaderon kaupungissa markkina-alueella. Hintataso oli edullinen ja muualla jatkuvasti tarvitsevaa tinkaustaitoa ei onneksi tarvittu. Hinnat olivat lähes kiinteitä ja minkäänlaista pakkomyyntiä ei harrastettu, tavaroita sai rauhassa tutkia ja vasta kun katsella etsit kauppiasta hän tuli palvelemaan. Hieno homma. Taulut ja nahasta valmistetut erilaiset tarvikkeet olivat niitä joita sikareiden ja rommin lisäksi tuntuivat turisteille olevan se oikea ostos.

Pitihän sitten vielä vaimon iloksi lähteä pääkaupunkia tutkimaan.  Aamulla linja-autoon  ja nenä kohden Havannaa.  Kiertelimme siellä lähinnä vanhaa kaupunkia katsellen ja täytyy jälleen sanoa että kyllä AM:n opas oli läksynsä lukenut.  Ei mitään muistikirjaa tarvinnut kun kertoi paikan historiasta ja yhtään kysymystä emme saaneet kysytyksi johon ei olisi vastausta tullut. Kun minua ei ihan oikeasti kiinnosta edes 1600 -1700 luvun Espanjalaisten siirtomaaherrojen historia niin jätän tämän osion muiden kerrottavaksi.  Juu, kiinnostihan sentään minuakin nuo vanhat autot. Ikää niillä oli lähes samanverran kuin minullakin.  Ihmettelin vain miten ovat saaneet pysymään niin hyvän näköisinä nuo vanhat amerikanraudat. 

                        Paikallisen taksitolpan autoja




                     Restaudoitu ja hiekkapuhallettu seinä"maalaus"
     

Asunnot olivat kyllä aika ankeat ja moni aikonaan kaunis rakennus oli jo siinä kunnossa että mikään korjaus ei niitä pelasta. Palkkataso on järjettömän huono (20 € kk) Veroa ei oikein mene lainkaan, vuokrataso parin euron luokkaa kuukaudessa, lääkäripalvelut,  hammashoito  ja koulutus tosin ilmaista kaikille. Paikallisten teinien kolme unelma-ammattia ei oikein ole meidän teiniemme mukaista. 1 tanssija 2 urheilija 3 soittaja ja vasta 4 lääkäri.

Siinähän sitten vielä muutaman kalareissun jälkeen jo lomakin rupesi tekemään loppuaan ja näinhän se on että kaikki hauska loppuu aikanaan. Tuli sitten sekin selvitetyksi miksi tuo oma pikaopas ei toiminut.  Olisihan pitänyt ymmärtää että paikka oli vain turisteille tehty ja paikallista asutusta ei tuolla niemellä ollut lainkaan.  Veneitä, kylpyammeen kokoisista isompaa, ei ole kovinkaan paljoa paikallisten käytettävissä, johtunee varmaan siitä että ne voisivat muuten ollakin ankkuroituna tuotapikaa Yhdysvaltojen Miamissa.  Lentoasemalla oli hieman naurettavan tuntuinen episodi. Koska me olimme Aurinkomatkoille jo matkan yhteydessä maksaneet  maastapoistumisveron niin se sitten palautettiin siten että ensin saimme yhdestä pisteestä selvää rahaa joka sitten seuraavassa pisteessä taas maksettiin takaisin. No olihan sillä paikallisesti työllistävä vaikutus.


Lento lähti lähes ajallaan ja nyt vastoin kaikkea aikaisempaa en saanutkaan koneessa nukutuksi.  Tästä varmaan oli sitten seurauksena se että olin kolmisen päivää sekaisin kuin seinäkello ja heräsin virkeänä jo puoli kolmen aikaan yöllä. Vasta nyt  rupeaa taas päivärytmi olemaan normaali. Kuten aina, matkan jälkeen arvioimme menemmekö vielä ko kohteeseen.  Juu, todennäköisesti vielä joskus palaamme.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: