Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Thaimaan Phuket ja Khao Lak  (Luettu 7327 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« : Maaliskuu 27, 2012, 17:58:04 pm »

   
Suora lento Phukettiin sujui aivan suunnitelmien mukaisesti ja kyllä täytyy sanoa että Finnairin Airbus koneet ovat ihan asiallisia.  Tilaa tuntuu olevan ihan riittävästi vaikka nyt en sitten ehtinytkään saada tuota Comfort-paikkaa jota olisin tahtonut ”testata”.

Toiminta lentokentällä sujui nopeasti joten tuotapikaa olimme jo linja-autossa ja matka kohti   hotellia  http://fi.hotels.com/ho231741/phuket-orchid-resort-phuket-thaimaa/?gclid=CODH-IXFhq8CFWRYmAod71Xu-w alkoi.  Perillä olikin sitten jo tyttärentyttäreni vastassa.  ”Katso Puffa, äiti sanoi että minulle alkaa kasvamaan jo hieman räpylöitä käteen kun olen ollut niiiiiin paljon vedessä”. Juu, kyllähän tuossa ihan selvästi on jo räpylän alkua huomattavissa sanoin. Tyttärentyttäreni olivat olleet vanhempiensa kanssa jo viikon tuolla joten kyllähän varmaan uiminen lämpimässä vedessä oli ollut kokopäiväistä touhua.  Pääsipä tyttärentytär vaihteeksi kalojen ruuaksi.



Nyt sitten olimme kaikki perillä sillä samalla koneella oli mukaan tullut myös poikani avovaimonsa kanssa. Vaimon 60-vuotis synttäreitä olimme siellä viettämässä.  Lämmintä oli kuten olinkin jo osannut odottaa.  Hotelli oli valittu lastenlasten ehdoilla joten uima-allas alue oli kuin lapsia(kin) varten tehty. Itselläni oli tarkoitus viettää muutama päivä kalastuksen merkeissä mutta sitten kuitenkin päätin viettää laatuaikaa noiden prinsessojen ja vaimoni kanssa.  Ehtisinhän sitten omiinkin harrastuksiini kunhan täältä lähdemme vaimon kanssa kahdeksi viikoksi Khao Lakiin, muiden matkaan osallistujien lähtiessä kotimatkalle.

Kalastusreissuja siellä järjesti paikallisten esim.http://www.sommaifishingtour.com/  lisäksi mm. Tuna Resort, omistajana Harri Haatainen http://www.tunaresort.com/ ja Raya Divers http://www.rayadivers.com/site/ jotka järjestivät kalastusmatkoja suomenkielisen oppaan johdolla. Tosin hinta sitten oli sadan euron luokkaa, Aurinkomatkojen retkitarjonnasta katsottuna, kun vastaavasti ”paikallisten” järjestäjien matkat olisivat maksaneet reilun viitisenkymppiä. Harrin kalastusmatkat olisivat mutu-tuntuman mukaan olleet ihan oikeita kalastusmatkoja, joissa osallistujamäärä olisi 4- 6 kalastajaa ja samanverran ”katselijoita”  Rayadiverin matkat tuntuisivat olevan hieman enemmän kalastus/snorklaus perhematkoja.  Niin ja tietenkin olisi voinut lähteä myös pitkähäntäveneellä kalastusreissuun. Hintakin oisi ollut huomattavasti edullisempi kuin noilla ihan ”oikeilla” kalastusveneillä.

Päivät menivätkin sitten lähes yksinomaan altaalla tai merenrannalla, hotellin asiallisen ja hyvän aamupalan jälkeen.   Vesi oli rannalla kirkasta ja kalojakin pääsin snorklailemalla katselemaan. Aallokko tosin oli toisissa paikoissa sen verran että ihan jokapaikassa ei tuo snorklaus onnistunut, mutta olipahan sitten aalloilla mukava ratsastaa.  Vesikin kun oli lämpötilaltaan ihan sopivaa eli +29 asteista.


Iltaisin kävimme kaikki yhdessä ruokailemassa eri paikoissa ja noita ruokapaikkoja kyllä siellä riittikin. Hintatasokaan ei päätä huimannut. Kaikennäköisiä kauppaliikkeita olikin riittävästi, vaattureitakaan unohtamatta.  Vävypoika teettikin siellä itselleen puvun ja samoin tyttäreni teetti jakkupuvun, jotka molemmat näyttivät ihan hienoilta.  Hintaa taisi tulla molemmille sadanviidenkymmenen euron luokkaa.

Pian siellä sitten viikko vierähtikin joten matkamme vaimon kanssa jatkui kohti Khao Lakia. Pienen tinkauskierroksen jälkeen hintaa taksimatkalle kertyi 2400 batia eli vähän alle 60 €.  Ehkä hieman liikaa sillä vain hieman lyhyempi matka hotellistamme Khao Lakista Phuketin lentokentälle maksoi suoraan hotellista tilattuna alle 50 €. Hotellimme http://www.booking.com/hotel/th/andaburi-resort.html?aid=338573&label=hotel-255074&utm_medium=SPPC&utm_term=hotel-255074&utm_source=criteo  villan olin tilannut booking kom:in kautta ja mitään ongelmaa ei sisäänkirjoittautumisen yhteydessä ollut.

Jokin ihmeen pöpö pääsi sitten yllättämään ja muutama ensimmäinen päivä menikin hieman rauhallisesti minun osaltani.  Tuntui kuin olisin saanut allergian ja hinkuyskän sekoituksen. Vaimo siitä patistelemaan lääkäriin mutta enhän minä sellaiseen suostunut kun kuitenkin vielä henki kulki eikä tuo nyt niin ihan kuolemantaudilta vaikuttanut.  No, paikallisesta apteekista sitten yskänlääkettä, antihistamiinia ja omasta lääkevarastosta buranaa ja johan parin päivän päästä tuntui jo hieman paremmalta. 

Aamulle muodostui vakiintuneeksi siten että linnunlaulun aikaan (aina tasan viittä vaille kuusi) lintujen herätessä laulamaan vaimo lähti aamulenkilleen.  Noin 7-10 kilometrin lenkki joka aamu. (Kyllä kannattaakin, sillä vuoden aikana on vaimolta kadonnut 30 kiloa painoa pois).  Ensin vaimo suoritti tuon lenkkeilynsä rannalla mutta kun siellä hiekka vajotti ja rantatörmä oli hankala juosta muuttui lenkki sitten ajotien reunustaa seuraamaan.  Siitä sitten aamupalalle mukavan ja ystävällisen henkilökunnan seuraan. Sitten uima-altaan reunustaan hetkeksi aurinkoa palvomaan ja siitä sitten iltapäivällä kaupunkiin eri liikkeisiin tutustumaan.

Kävin sitten katsastamaan rantaa johon tuntuikin aikamoiset aallot lyövän.



 Ranta-alueella oli vain muutamassa paikassa aurinkotuoleja mutta muuten ranta luonnontilassa eli siivoamaton.  Surukseni huomasin että kalamiehiä ei näkynyt eikä kuulunut.  Itse kuitenkin yritin muutaman kerran siellä kalastaa mutta kun laineet olivat niin isoja ja rantakivikko todella liukasta niin eihän siitä mitään tullut. Sitten löysin kolmekin kalamiestä jotka aika kaukana omasta rannastani näkyivät kaloja narraamassa.  Sinne sitten minäkin suunnistin ja seurasin heidän touhujaan.  Ei oikein ollut ko kalastusmuoto minun mieleeni, saaliinahan oli lähinnä silakan kokoiset kalat.  Siimat olivat ohuita ja tarkoitettu vain pienien kalojen onkimiseen.  Syöttinä oli kalapaloja, mitäs muutakaan.

Olivat saaneet kolme kalaa joiden kokoluokka todella oli pikkusärjen luokkaa.  Kuitenkin nämä kalat olivat sumpussa odottamassa kotiinmenoa. En sitten virittänyt omia huomattavasti rajumpia pyyntivälineitäni vaan seurasin heidän touhujaan.  Sitten tulikin yhdelle huomattavasti edellisiä kookkampi kala. Kyllä toisilla olikin hauskaa pudistellen päätään.  Kalanpyytäjä ei koskenut koko kalaan vaan yritti pienillä pihdeillä saada koukkua sen suusta.  Kaivoin sitten repustani isommat pihdit ja näillä sitten homma onnistuikin. Varmaan huomasi ,että hieman ihmettelin tuota saaliin käsittelyä, joten sanoi minulle ”poisonous”  joten  taisikin olla viisasta olla koskematta ( tai edes nuolaisemasta  Järkyttynyt) koko kalaa. Olipahan yllätys minulle tuollainen, en oikein ole tottunut kaloja pelkäämään.

Kyselin sitten rantakahvilan omistajilta mahdollisuutta pitkähäntäveneen kanssa kalastusmahdollisuutta. Ei tällä viikolla, meri korkealla. ?? Samoin toisessa paikassa, ei tällä viikolla kaikki veneet ovat poissa mereltä. Ihme juttu yleensähän kalastukseen mennään pitkälle merelle joten meriveden korkeus ei minun järkeni mukaan pitäisi mitenkään vaikuttaa eikä tuo aallokkokaan mitään mahdotonta luokkaa ollut. Ei väkisin. Muutenkin oli alkuviikko ollut aika sateinen tosin siten että aamupäivisin aurinko paistoi kauniisti ja sitten iltapäivällä alkoi sade.  Oli muuten aika kovaa luokkaa tuo sade kun se oikein kunnolla päälle tuli.

Yllätys, yllätys, rupesi sitten lonkka jälleen kiukuttelemaan. Siitä sitten kulkua helpottamaan polkupyörää vuokraamaan.  Vuokrapaikkoja oli useampiakin ja itselleni valikoitui sitten noin 30 € hintaan maastopyörä viikon ajaksi. Käytiinhän siitä sitten aikamoinen kädenvääntö kun vaimo ei moista olisi edes minulle ajatellut käyttöön. ”Onko tuo nyt sitten järkevää lähteä tuollaisen  kanssa  liikenteen sekaan, muutenkin saan aina hieman pelätä kun isäntä huitelee pitkin maita ja mantuja ja  saa pelätä koska joku soittaa mereltä tai jostakin ihmeen paikasta minne olet jahkaantunut.” Pyörä sitten kuitenkin otettiin, juu ja pyöräilykypärä myös.



Nyt olikin sitten helppoa kuin heinänteko hieman tutustua laajemmin tähän ympäristöön.  Reppu selkään, kalastuvälineet mukaan ja matkaan.  Kartat olivat kyllä vain suuntaa- antavia sillä muutaman kerran loppui ensin asfalttitie sitten soratie ja lopuksi ei edes kunnon polkua ollut mistä olisi  matkaa jatkanut. Hankaluutta aiheutti myös se seikka että ns. päätie kulki välillä nelisen kilometrin päässä rannasta ja kuitenkin olisin tahtonut rantoja pitkin kulkea jotta olisin mahdollisesti löytänyt jonkin kalastajakylän.

Kaikennäköistä kivaa bongasin sitten reissuillani. Kerrankin aikamoisen kokoinen käärme luikerteli eteeni pienellä poluntapaisella. Eipä tehnyt mieli poiketa ”asioilleen” siinä kohdassa. Yhden mutkan jälkeen tiellä näkyi vesipuhveleita.  Kylläpäs olivatkin luonnossa tavattuna kookkaita. Sekä vesipuhvelit että minä siinä hieman katselimme toisiamme, mutta mukavasti vain siitä ohitse pääsin. Tosin taisin minä huomattavasti enemmän aristella kohtaamistamme. Aivan kuin kuvissa niiden selän päällä istuivat haikaran näköiset valkoiset linnut ,eivätkä nekään olleet minusta moksiskaan.
Löysin sitten siellä ajellessani aivan kuvankauniita paikkoja.  Vesi oli kirkasta, hiekkarantaa riitti ja ketään muuta ei ollut näkyvissä.

Näkyi sitten eräässä talossa kaksi miestä jotka jotakin verkontapaista olivat korjaamassa.  Miehiltä sitten kysymään onkohan jossakin mahdollisesti kalastusveneitä joiden kanssa voisi kalaan lähteä. Neuvoivat ajamaan muutaman kilometrin jossa olisi pieni rantakuppila.  Sinne sitten ja kylläpäs olikin vaikeaa ymmärtää paikan omistajan puhetta. No, eipä tuo ymmärtänyt minua yhtään paremmin.  Paikalla oli saksalainen turisti joka sitten enganniksi tulkkasi  meille.  Ei ole kalastusaika, kuun asento on väärä??  Juu, kyllä ymmärsin sanat oikein mutta muuten en oikein tajunnut mitä ihmettä kuun asennolla on tekemistä kalastamisen kanssa. Ei sitten saanut kalareissua täältäkään.  Matkailu avartaa ja tähän reissuun meni 30 kilometriä, välillä lähes polkuja pitkin ajellen ja lopputulos  yhtä tyhjän kanssa, siis omaa harrastustani ajatellen muutenhan maisemat olivat kaukana kotimaisista maisemista.

Kyllähän tuo kuun asema sitten jälkeenpäin selveni minulle.  Sardiiniparvet joita nämä petokalat jahtaavat ovat kaukana merellä kun on täydenkuun aika. Katselin netistä kun eräs matkanjärjestäjä tuosta kirjoitti: ”Nyt täydenkuun aikaan ei kalareissuja olla tehty”  Loppuviikosta kun pyöräilin siinä suhteellisen mukavan matkan päässä löysin Ruotsalaisen rantaravintolan pitäjän joka järjestää myös kalastusreissuja.   Jim:s Fiske, Lars lingesten @aol.se  tel.+66 084 056 8390
Siitä sitten kalastusreissua tilaamaan.  Tiistaina sitten se alkaa. Hintaa kertyisi tälle reissulle 61 € kun meitä varsinaisia kalastajia olisi vain kaksi.

 Khao Lakin kaupunki on pikkukaupungin luokkaa. Ruokapaikkoja ja pikkuliikkeitä riittää moneen  makuun. Vaimon kanssa kävimme lisäksi muutamia kertoja syömässä katukeittiön annoksia.  Tarjolla oli tikulle asetettuna leivitettyä kananlihaa, aivan mahtavan makuisia, sekä todella isoja ja hyviä kevätkääryleitä. Hintaa kahdelle isolle kanatikulle ja neljälle kevätkääryleelle tuli mahtavat 2€.  Syötävää siinä oli aivan riittävästi ja kun vielä osti siihen esim. markkinoilla myytävän jäillä täytetyn ”pussijuoman” hintaan  0,25€ niin ei todella tullut ruokailu kalliiksi.



Tässä vaimon annos, tosin nyt ei oltu katukeittössä



Iltamarkkinapaikalle oli matkaa noin kolmisen kilometriä, joten ihan mukavan kävelymatkan päässä. Tosin minä tietenkin ajelin pyörällä ja vaimo käveli. Pyörässä oli valot sekä eteen että taaksepäin ja kun minulla vielä oli aina heijastusliivit ylläni niin johan tuntui turvalliselta ajelu. Markkinat taisivat olla kolme kertaa viikossa mutta hintataso oli lähes sama kuin  varsinaisissa liikkeissä.  Mitään kovinkaan kummallista emme ostaneet, tosin kaupungissa vaimo teetti vaatturilla ”pakollisen” jakkupuvun itselleen. 

Hieman olisin tahtonut lähteä muutamaksi päiväksi Surin Islands saarille mutta kun vaimoa ei saa pienenpään veneeseen kuin mitä ruotsinlautat ovat niin meno sitten jäi. Ei nuo nyt niin kovin pieniä veneitä ollut kun niitä merellä katselin.  Näyttivät ulospäin räyhäkkäiltä jenkkiveneiltä joissa ainakin toisissa näkyi kolme rinnakkain  kytkettyä 250 hv perämoottoria. Taitaa hieman haukata bensaa.

Tiistaina sitten autolla venerantaan ja matkaan.  Mukaan lähti ruotsalainen mies, Jim, apumies ja veneenohjaaja. Rapalan Magnum vaaput tuntuivat olevan kovassa huudossa.  Eipä silti ihmekään, hienosti uivat vaikka vetovauhtia oli lähes samaa luokkaa kuin itselläni normaali veneilyvauhti. Olen ennenkin ihmetellyt tuota vauhtia kun tuntuu että eihän tuollaiseen vauhtiin mikään kala pystyisi. Hiljaista oli, siis kalojen suhteen.  Pitkähäntäveneen moottori kyllä piti ääntä ihan sairaan lujaa. 

Ajoimme lopulta lähes kolmenkymmenen kilometrin päähän rannikolta mutta.... kyllä harmitti näkymä.  Paljon oli muovipusseja, pulloja ja muuta roinaa heitetty muuten niin kirkkaaseen veteen.  Tuli aivan Hua Hin mieleen. Siellähän olin jo vuonna 2002 ja mieleen jäi kun rantavahti siivosi laituria.  Ensin kaikki muovipussit ja muovipullot veteen, sitten vesiletkulla paineen avulla kaikki loputkin roskat mereen.  Voi, voi  kunpa ymmärtäisivät kuinka arvokas puhdas meri olisi.  Pikkukaloja syötiksi tuli silakkalitkalla riittävästi, välillä jopa kaikissa kuudessa koukussa oli pikkukala.  Isot tuntuivat olevan poissa.  Kokeilin sitten vartavasten tätä reissua varten ostamaani kelaa ja vapaa.



Jokin painava tarrautui koukkuun.  Pumppusin pikkuhiljaa tuota saalista ylöspäin.  Mitään kalan aiheuttamaa liikettä en tuntenut, taisi sitten jokin merirosvojen uponnut ankkuri siinä tulla pikkuhiljaa veneeseen. Kräss... vapa paukahti poikki.  Voi.... eka reissu tällä uudella, vartavasten tätä reissua varten ostetulla järeällä vavalla.  Kiedoin sitten puupalan siiman ympärille ja sain sen katkeamaan. Sinne jäi sitten suurella vaivalla ihan itse tehty perukekin joka olisi kestänyt vetää vaikka 80 kiloisen kalankin veneeseen.

Siirryin sitten jälleen veneen varustuksiin kuuluvien settien käyttäjäksi.  Tosin kalantulo oli yhtä hyvää, ei siis yhtä huonoa. Yksi kala meille sitten jäi lopulliseksi saaliiksi kun kalakaverini sellaisen sai onkeensa.  No joskus tulee kalaa ja joskus ei sitten tule.  Rantaan päästyämme tilasin sitten heti torstaiksi uuden reissun.

Torstai alkoikin sitten jo huomattavasti paremmissa merkeissä.  Vaikka kuinka olen sanonut että vetovauhti on aivan liian luja kaloja ajatellen niin nyt sitten kuitenkin joku kala oli vauhdissa napannut Rapalan vaapun suuhunsa.  Ikävä kyllä irroitti otteensa namupalasta muutaman minuutin sisäänkelauksen jälkeen.  Ajoimme jälleen pitkälle meren aavalle.  Siellä oli varmaan karikon merkiksi ankkuroitu isoja paalin muotoisia merimerkkejä.  Niitä sitten ensin vauhdilla kiertämään ja sitten hieman hiljemmalla vauhdilla kierettiin siten että syöttinä oli pikkukala.  Jees, jees jees, ensimmäinen kala nappasikin minun syöttini ja sain sitten kaikkien onnittelessa kalan veneeseen. Kylläpäs tuntui mukavalta pitkän kuivan kauden jälkeen. 

Annoin sitten paikkani seuraavalle yrittäjälle.  Meitä olikin nyt sitten neljä kalamiestä onneaan kokeilemassa.   Kalantulo olikin nyt sitten jo huomattavasti paremmalla tolalla verrattuna edelliseen reissuun.  Saimme yhteensä kuusi mukavankokoista kalaa.



 Tosin itselleni jäi tuo reissun ensimmäinen kala myöskin viimeiseksi kalaksi.  Tärppejä jotka aina välillä saivat sykkeen nousemaan kyllä oli mutta veneeseen asti en niitä saanut. Mukavastihan tuo aika tuolla merellä menikin ja olenpahan jälleen muutamaa kokemusta rikkaampana.   Siellä iltamarkkinoiden tuntumassa oli muistomerkiksi jätetty silloisen tsunamin kuljettama vene.  Taisi olla parisen kilometriä rannasta.



Kyllä tuollainen kaksi viikkoa tuntuu olevan ihan sopiva aika yhdessä paikassa lomaa viettää joten kyllähän kotiinkin oli mukava palata. Illalla sitten pakkaus käyntiin ja samalla tippiä muistettiin laittaa huoneen siivoojalle.  Kotiinlähtö aamuna sanoin vaimolle, että kyllä tuota vanhaa pariskuntaa, joka päivittäin siivoaa ulkoalueita, voisi muistaa tipillä. Ei taida heille kovinkaan moni tippiä antaa kun eivät oikein ole turistien kanssa tekemisissä.  Niinpä sitten kävin toivottamassa hyvää huomenta ja annoin samalla vaivihkaa muutaman satasen.  Varmaan meni oikeaan osoitteeseen.  Mitään ongelmia ei matkalla ollut ja nyt sitten jo suunnittelen seuraavaa reissua.  Pyrin jälleen katsomaan paikkaa jossa saisi olla vieläkin hieman lähempänä ihan paikallisia asukkaita.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Tonnikala85
Metalli-inssi
Ylläpitäjä
Jäsen
*****
Poissa Poissa

Viestejä: 778



« Vastaus #1 : Maaliskuu 27, 2012, 19:25:26 pm »

Mahtavaa raporttia ja monipuolista tutkintaa monelta eri alueelta ajateltuna reissua.

Tuntuu jännältä kun aina kalastusohjelmissa mennään hienoihin paikkoihin ja vedetään jotain pietarinsaaliita. Tuntuu olevan kuitenkin todellisuudessa hiukan haasteellisempaa hommaa Virnistää

No pääasia että sentäs pääsi vähä harrastamaankin ja tutustumaan uusiin kalalajeihin
tallennettu

PAR
Ikionnellinen isoäiti
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 258


Naisetkin kalastaa


« Vastaus #2 : Maaliskuu 27, 2012, 19:33:26 pm »

Voihan kiesuksen kettu, jotta oli taas mahtavasti kirjoitettu rapsa igorsilta. KIITOS nautittavista lukuhetkistä! Sitähän oli lähes paikanpäällä, koskapa niin elävästi oli rapsa laadittu.
tallennettu

- TEAM HELGATTARET -

OssyS
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 214



WWW
« Vastaus #3 : Lokakuu 09, 2014, 23:31:09 pm »

Karon Beachille lähdetään marraskuussa vaimon kanssa kahdeksi viikoksi. Tarkoitus olisi viettää pari päivää kalastellen.

Selvittelin jo että Phuketissa Suomalaisten pitämä ravintola järjestää kalastusreissuja, aamulla lähtö, ja takaisin ennen auringonlaskua. Hinta oli noin 50e/ hlö.

Igorsin teksti täytyy lukaista uudestaan läpi Hymyilee

Kaikki vinkit ja neuvot on tervetulleita!
tallennettu


Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: