Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Thaimaa Hua Hin  (Luettu 2069 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 734



« : Helmikuu 14, 2012, 10:06:09 am »

Thaimaa Hua Hin helmikuu 2002


Olimme saapuneet suomen kylmästä pakkasesta täysin erilaiseen maailmaan. Ensimmäinen kosketus tähän uuteen maailmaan oli lämpöinen henkäys joka tulvahti vastaamme koneesta poistuttuamme. Matkamme oli alkanut jo päivällä kun matkustimme Helsinkiin. Matka-ajankohtamme oli 25.02 – 13.03. 2002. Helsingistä lentomme lähtöaika oli 23.30 ja perillä Bangkokissa olimme reilu 10 tuntia myöhemmin. Siellä meitä odotti linja-auto jonka määränpää oli 4.5 puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Hua Hin. Siellä hotellimme oli Sofitel central ***** bungalow huoneisto.

Bangkokissa oli itsestään jo nähtävää kun emme oikeastaan suurkaupungissa ennen ole käyneetkään. Katselimme ihmisvilinää linja-auton ikkunoista. Hämmästyttäviä kuljetuksia siellä näkyi olevan kun kuorma-auton lavalla matkusti viitisenkymmentäkin ihmistä. Aivan lähellä keskikaupunkia olivat komeat kerrostalot jotka todella nimensä mukaisesti olivat pilvenpiirtäjiä.
Todellinen ensimmäinen ”kulttuurishokki” tuli vastaamme puolessa välissä linja-automatkaa kun pysähdyimme eräälle huoltoaseman tapaiselle. Siellä oli mahdollisuus käydä vessassa. Kyllä ihmettelimme kun opas jakoi wc- paperia jokaiselle tarvitsevalle. Sitten miehet toiseen vessaan ja naiset toiseen. Kyllä siinä ihmettelemistä riitti kun ei ollutkaan wc-pyttyjä vaan oli vain jalankuvat lattiassa??

Saavuimme sitten Hua Hiniin ja majoituimme huoneistoomme. Oli kyllä ihan hienon tuntuinen paikka. Teimme vain pienen kävelyn ja tutustuimme ympäristöömme. Kyllä oli vehreää ja ennen kaikkea lämmintä. Ihmiset vaikuttivat iloisilta ja ystävällisiltä. Tervetulo tilaisuus oli naapurihotellissa Hiltonissa. Siellä saimme ”rautaisannoksen” paikkakunnasta. Muuten koko päivä menikin sitten matkan rasituksista elpymiseen. Illalla teimme sitten kierroksen ja tutustuimme hieman enemmän paikkakuntaan. Hämmästyimme kun tulimme takaisin ja huomasimme että siivooja oli käynyt ja pedannut petimme yökuntoon sekä tuonut kauniita kukkia huoneistoomme.

Palvelu oli ko hotellialueella todella niin hyvää että emme koskaan ole moiseen ennen törmänneet. Kaikki käytetyt pyyhkeet mm. vaihdettiin jopa parikin kertaa päivässä ja aamiainen oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista. Kokkeja taisi olla useampiakin jotka tekivät mitä ihmeellisempiä ruokia jo aamutuimaan. Laskimme että pelkästään leivoksia ja kaakkuja oli 17 erilaista mistä valita ja hedelmäpöytä suorastaan notkui kaikenlaisista herkuista. Ravintolassa oli henkilökuntaa jopa niin paljon että tuntui välillä että meillä oli ikioma palvelija käytössämme.

Muutaman päivän kuluttua oli ”päivärutiinimme” muodostunut siten että emäntä joko oli altaalla tai kiertelemässä katselemassa ostosmahdollisuuksia ja minä olin paikallisten kanssa laiturilla ongella.
Tulin hyvin toimeen paikallisten kanssa kun yhdessä onkimalla saimme mitä ihmeellisimpiä kaloja. Hieman oli itselläni hankaluuksia tuon kalastuksen kanssa sillä itselläni ei olut mitään kalastusvälineitä mukanani.  Yritin kyllä selvittää mistä moisia voisi siellä ostaa mutta tuntui että koko pikkukaupungissa ei tuollaista liikettä olisi.  Onneksi sitten yksi kalamies joka kahdella setillä oli kalastamassa antoi minun käyttää toista settiään.  Mitään mahtavaa kalantulo ei kylläkään ollut, etupäässä saimme istua siellä ikäänkuin tyhjänpanttina.  No, saihan sitä rusketusta tuollakin tavalla itselleen.

Sitten lähdimme kiertoajelulle tututustumaan lähikaupunkeihin ja maaseutuun.  Siellä sitten kävelessäni tein aivan järkyttävän löydön. Kalastustarvikkeita myyvä liike osoi silmääni. Kylläpäs sainkin äkkiä jalat alleni ja sisään myymälään.  Myymässä oli vain jokin pikkupoika mutta kyllähän itse tiesin mitä tarvitsisin.  Kela, vapa, siimaa, koukkuja, painoja ja kaikenlaista tarviketta kasasin sitten myyntipöydälle.  Mitään päätäj ärisyttävää tinkaustakaan ei sitten harrastettu vaan summan saatuani rahat pöytään ja todella tyytyväisenä jatkoin matkaani kohti linja-autoa joka jo olikin odottamassa.

Nyt sitten kalastuskin maittoi paljon paremmalta.  Lähes joka päivä muutamia tunteja sitten kulutin aikaani tuolla laiturilla paikallisten seurassa.  Tulipahan yksi ihan asiallisen kokoinenkin sitten naukkaamaan kalanpalasta johon olin ovelana miehenä kätkenyt koukun.  Eipä meinannut tulla oli sen verran riski kala.  Sain kuitenkin kelatuksi lähes laiturin viereen kun peijooni päättikin kiertää laiturin kannaketolppien sekaan.  Olin aivan varma että ikinä en enää sitä kalaa tule näkemään.  Sanka auki kelasta ja kiertämään itse paalun toiselle puolelle. Olihan kala vielä kiinni ja kaikenlisäksi sain sen vedetyksi laiturille.  Kokoa taisi olla parisen kiloa mutta voimaa todella oli vaikka muille jakaa.  Laiturin vahti, jolle kalan annoin, sitten todennäköisesti onnellisena lähti heti kalaa jonnekin kiikuttamaan, enhän minä sillä mitään olisi tehnytkään.

Olipahan vielä muutama mieliinpainuva kokemus tulla laiturilla. Erän mies väsytteli jotakin kalaa kun yht'äkkiä siima löystyi. Varmaan kala oli sitten päässyt karkuun.  Nostettuaan syötin laiturille  olihan siinä kala suustaan kiinni. Tosin kalasta ei ollut muuta jäljellä kuin  kidukset jotka vielä avautuivat ja sulkeutuivat. Jokin todella hyvähampainen isohko kala oli napannut tuon suuhunsa ja kuin veitsellä leikaten napannut kalasta suurimman osan. Olisipa ollut mukava saada tuo ahmatti itse koukkuun.

Kotiin asti sieltä sitten tuli mahdottoman väsytyksen jälkeen kahden nyrkin kokoinen kotilo joka oli tarttunut koukkuuni. Kylläpäs sekin  laittoi vastaan ja nyttemmin on sitten kirjahyllyssä koristeena.
 
 llalla kiertelimme kaupunkia ja kävimme eri ravintoloissa syömässä. Tarjolla oli paljon erilaisia hyviä kalaruokia ja lähes kaikkea mitä vain mieleen tuli. Hintaluokka oli todella edullinen joten ei todellakaan tarvinnut koskaan katsoa mitä mikin ruoka maksaisi. Ruoka oli todella tulista joten juotavaa piti olla varmuuden vuoksi aina riittävästi ja esim. katkaravut olivat suorastaan ”jättiläisiä”.

Vesi oli todella lämmintä mutta hienosta hiekasta johtuen se oli hieman sameaa. Muutaman kerran näin jopa meduusoitakin mutta ei niitä siellä haitaksi asti ollut. Ranta-alue oli hienohiekkaista ja matalaa joten sopii hyvin lapsiperheillekin. Paikalliset tosin ratsastivat hevosilla siellä rannalla.

Retkiä teimme mm. Bangkokiin ja siellä kävimme temppelialueella joka todella mykisti kauneudellaan. Samalla retkellä tutustuimme suurkaupunkiin ”pitkähäntäveneillä”. Samoin kävimme todellisessa ”pilvenpiirtäjässä” mutta savusumu esti kuvien ottamisen sieltä lähes lentokoneen korkeudelta.

Kävimme myös ns. kelluvilla markkinoilla joissa veneellä liikkuvat kaupustelijat myivät tuotteitaan. Samalla matkalla veneestä saimme seurata isojen kissakalojen uiskentelua kun syöteimme niitä pullapaloilla. Krokotiilifarmilla saimme nähdä miten miehet jopa pistivät päänsä krokotiilin kitaan. Samoin näimme miten norsut pelasivat jalkapalloa. Yhdellä retkellä kävimme maaseudulla kiertelemässä ja näimme mm. miten ananakset kasvatetaan ja miten apinat oli opetettu pudottamaan puista kookospähkinöitä. Osaa näistä retkistä ei enää näy olevankaan uusissa loma-oppaissa.

Osa ns. ”merkkivaatteista” on edelleen ihan käyttökelpoisia ja muutenkin tuntuu että Thaimaassa tehdyt tekstiilit ja ”merkkivaatteet” ovat hyvälaatuisia. (Verrattuna esim. Brasiliaan tai Intiaan.) Lähtöhinta tosin on toisissa jopa kolme kertaa suurempi kuin sitten se todellinen kauppahinta?

Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja englantia puhutaan yleisesti. Minkäänlaista häiriöitä emme koko matkan aikana huomanneet, vaikka kuljimme välillä iltamyöhäiselläkin aivan pimeillä kujilla joihin normaalisti turistit eivät todennäköisesti eksy. Tämä on paikka jonne ehdottomasti vielä tahdomme palata takaisin. Ainoan miinuksen voisin antaa tuosta meriveden sameudesta.

tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: