Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Yhdistyneet arabiemiirikunnat Dubai  (Luettu 2577 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« : Helmikuu 10, 2012, 19:38:52 pm »

Joulukuu 2007

Suurin toivein lähdin maaliskuun alkupuolella Dubaihin. Mukaan yksi heittovarustus ja yksi onkivarustus, uistimia, koukkuja, jigejä ym ym roinaa riittävästi. Dubain kentällä erikoistarkkailuun, läpivalaisu oli varmaan näyttänyt aika oudolta ja siksi komennettiin erikseen purkamaan kaikki laukusta. Oppaan johdolla suoritettu puolipäiväinen kaupunkikierros ei luvannut hyvää; ei yhtään onkimiestä missään. Dubain kaupungin halkaisee lahti joka on noin 400 - 500 metriä leveä, syvyyttä ehkä 8 metriä. En ole ikinä missään päin maailmaa törmännyt sellaiseen seikkaan että en olisi kalamiehiä nähnyt rannoilla, mutta nyt tuli tämäntapainenkin asia todettua.

Vanhasta jalkavammastani en ole vieläkään parantunut joten jouduin käyttämään kyynärsauvaa kävelessäni. Heittovarustus toisessa kädessä ja kyynärsauva toisessa kädessä, reppu selässä lähdin lahden rantaan kaloja hakemaan. Dubaissa on kiellettyä ulkomaalaisilta mennä minareettiin sisälle. Tästä tietoisena menin minareetin ulkopuolelta kujalle joka näytti kartan mukaan vievän rantaan. Kuja mutkitteli ja pieneni koko ajan ollen lopulta niin kapea että siinä ei mahtunut kuin sivuttain ohittamaan vastaantulijoita. Kuja oli katettu ja yht´äkkiä huomasin että kaikki muut miehet ottivat kengät jaloistaan siellä ollessaan ja katsoivat hieman kulmiaan kohotellen minua.

Pikkaisen rupesi ahdistamaan olisikohan sittenkin käynyt niin että olisin jahkaantunut heidän pyhille paikoilleen. Otin varmuuden vuoksi aurinkolakin pois päästäni ja mietein miten niille selvittäisi että olen mahdollisesti eksynyt sinne sisälle. Takaisin en voinut enään palata sillä niin monta mutkaa olin jo tehnyt että en mahdollisesti olisi enään reittiä muistanut. Onneksi seuraavan mutkan jälkeen näkyi taivasta ja selvisin sieltä pois. Voitte uskoa että tein sopimuksen itseni kanssa siitä että en ikinä enään oikaise kujia pitkin vaan menen katuja pitkin vaikkakin pitenpää reittiä.

Rannalla ei ketään kalamiestä näkyvissä. Istuin rantapenkereelle ja mietein miten alkaisin. Vesi oli vihertävää ja näkyvyyttä alle metrin. Ajattelin ensin kokeilla heittopainolla jonka yläpuolelle pienen tapsin päähän laitoin kaksihäntäisen valkoisen jigin ja tämän yläpuolelle keltaisen toukkajigin.
Tarkoitus oli tällä yhdistelmällä paitsi saada kalaa niin myös saada selvyyttä pohjan muodosta ja syvyydestä. Heittopaino takertui vähän väliä kiinni joten pohjassa oli todennäköisesti jotain roinaa. Kiviä ne eivät todennäköisesti olleet. Tällä systeemillä ei kalaa näkynyt joten puolentunnin kokeilun jälkeen siirryin uistimeen.

Nyt pääsi tositoimiin Erä-lehden kullattu uistin. Ei mitään mainittavaa tapahtumaa joten jälleen uusi uistin kokeiltavaksi. Virtaus oli aika kova joten päätin kokeilla mörrymiä jonka uskalsin antaa painua lähelle pohjaa. Nyt sentään pääsin näköetäisyydelle kalasta. Kala teki kierroksen uistimen vierestä ikäänkuin vain katsoakseen mikä tuo kummajainen on. Kala oli kooltaan juuri ja juuri isoon paistinpannuun mahtuva. Ulkonäkö oli kuin kampelalla, yläpuoli ruskea ja alapuoli täysin valkoinen. Kala oli uskoakseni rausku, sillä oli ikäänkuin siivet ja takapäässä pitkänomainen pyrstö. Tämän jälkeen oli jälleen hiljaista joten tutkein tarkemmin veden seassa näkyviä pikkukaloja. Ne olivat kuin pieniä särkiä joten kuvittelin että meppeksen lipallinen kumikala olisi aika luonnollisen näköinen saalis isonmalle kalalle.

Siitä sitten meppes kehään. Siinä heitellessäni paikalla kävi varmaankin parisataa paikallista ihmettelemässä ja muutama jopa otti valokuvia minusta. En antanut tämän häiritä itseäni vaan heittelin uistinta aivan kuin olisin yksin koko paikassa. Hieman rupesi arveluttamaan mitä minä sitten tekisin jos todella jokin iso kala ottaisi kiinni. Siima tuskin kestäisi suoraa nostoa ylös ja haavia ei tietenkään ollut matkassa. Niin ja mitähän paikalliset siitä ajattelisivat. On se niin väärin että ei ketään muuta ollut ongella.

Sainhan vihdoinkin tärpin. Aika kummallisesti veti vastaan. Hitaasti mutta varmasti sain kelattua sisäänpäin kunnes se tuli näköetäisyydelle. Muovikassihan se siinä nousi. Kyllä oli paikallisilla hauskaa, niin oli kyllä minullakin. Joitakin isonpia kaloja siellä täytyi olla koska nämä pikkukalaparvet aina välillä melkein hyppivät ilmaan ja hajaantuivat kuin käskystä. Sitten jälleen näyttäytyi rauskun tapainen kala. Nyt oli kuitenkin jo huomattavasti vauraampi yksilö liikkeellä. Koko oli sellainen että se olisi ehkä mahtunut wokkipannuun jos sitä olisi hieman leikellyt. Tämä ei ollut kiinnostunut uistimestani vaan hyppäsi ilmaan noin viiden metrin päässä uistimestani. Mietein että olisikohan minulla päivän väri hukassa.

Kokeilin vielä perinteistä mato-onkea käyttäen syöttinä makaroonia ja leipäpalasia, mutta tulos oli edellisten kaltainen. Todennäköisesti tulen seuraavalla kerralla ulkomailla kalastaessani käymään syvänmerenkalastuksessa vaikka tämäntapainen rannalta suoritettu kalastusmuoto onkin minulle mieleisin. Palasin vielä seuraavanakin päivänä ongelle mutta saalis oli aivan samantapainen. Niin ja toivottavasti seuraavalla reissulla voin jo kävellä normaalisti joten se aukaisee paljon uusia mahdollisuuksia kalastuspaikkojen suhteen.

Saaliiksi sain vielä toisenkin muovipussin ja noin parimetrisen nailonnarun pätkän. Vaikka kalantulo olikin suoraan sanottuna per...tä niin ei tämä kuitenkaan hukkaan heitettyä aikaa ollut. Siinä olin ikäänkuin pikkupoikana jälleen onkimassa ja viettämässä laatuaikaa itseni kanssa jättäen koko aikuisten pahan maailman ulkopuolelle.

Dubai on erittäin turvallinen paikka. Asukkaat ovat aika ystävällisiä eikä rannat tai muukaan maisema ole lialla sotkettu. Alkoholipolitiikka voi joillekin aiheuttaa pientä hämminkiä mutta yleensä hoteleissa saa kyllä alkoholia, siis hoteleiden ravintoloissa ei esim. huoneistohoteleissa. Tämä nyt kuitenkin on seikka josta ei niin paljoa vahinkoa ole.

Ruokapaikkoja on moneen makuun. Kävimme emännän kansa, kuten tapanamme on, sekä ns hienoissa ravintoloissa, että myös aivan paikallisille tarkoitetuissa ruokaloissa. Ymmärrettävästi hintaero oli huimaava. Halvemmissa paikallisille tarkoitetuissa ruokapaikoissa hinta sattoi olla alle kaksi euroa kahden ihmisen ruokailusta. Suosittelen kokeilemista vaikka hygieenia voi jopa hieman herättää ansaitttua pelkoa. Tässä yksi esimerkki joka ei sovellut heikkohermoisille:

Olimme erään kujan päässä ja kun rupesi tuo ruoka-aika olemaan niin päätimme poiketa paikkaan jossa ei taatusti ole turisteja ollut kovinkaan montaa. Paikalla oli yksi neljän hengen pöytä ja yksi kahden hengen pöytä. Pöydät olivat sen näköisiä että niitä ei ollut pyyhitty viimeisen kuukauden aikana. Tilasimme ystävälliseltä omistajalta ruokalajin ja juomaa. Alkupaloiksi tuli salaattia jota söimme hyvällä ruokahalulla vaikkakin esim. lautanen oli verhottu servettipaperilla ja sen alta ei paljastunut mitään kovinkaan ruokahalua kiihottavaa näkyä.

Siinä sitten syödessämme emäntä kysyi mikä sinun tuli. Sanoin että katsos mikä tuolla on. Hiirulainen tallusteli siinä lattialla vain metrin päässä minusta. Pelotin sen pois ja odotimme ruokaamme. Sanoin emännälle että mikäli vielä syömme tuon tilaamamme annoksen ja jos siitä ilman haittavaikutuksia selviämme, niin sitten voimme varmaan syödä missä tahansa. Söimme ruuan joka oli todella hyvää kanaa ja mitään haittavaikutuksia ei tullut.

Kävimme monessa muussakin tuollaisessa pienessä ruokapaikassa ja kyllä yleensä se hygieniataso oli parempi kuin eo paikassa. Palvelu monissa tämäntapaisissa paikoissa on erittäin ystävällistä ja samalla saa tutustua paikallisiin ihmisiin. Suosittelen vaikka tuo yksi paikka hieman olikin....

Ostoksia emme oikein tehneet kun ainoa mielestämme järkevä ostos olisi ollut kulta. Sitä sitten olikin monessa liikkeissä lähes tuhansia kiloja ja hintakaan ei ollut mikään paha. (maailmanmarkkinahinta) Muuten ostokset ovat lähes samantapaista joka puolella maailmaa. Kyllä Basaarityyppisissa ostospaikoissa voi tehdä itselleen mielenkiintoisia löytöjä ja sitten tietenkin on mahdollisuus mennä aivan länsimaisiin ostosparatiisiinkin. Uskoisin että jokaisen makuun löytyy jotakin.

Lämpötila oli aivan sopiva ja muutenkin kaikki meni ihan hyvin. Ainoan miinuksen voisin antaa aurinkomatkojen paikalliselle oppalle. Naishenkilö keskittyi lähinnä kertomaan kuinka hyvin heillä, siis ei työtätekevillä siirtotyöläisillä, menee. Samoin ärsytti ko henkilön kertomukset joista jäi mielikuvaksi vain se kuinka hyvin heillä itsellään menee kun oman firman kautta tätä työtä tekee ja kuinka naiset omissa juhlissaan vain pitävät Pariisista ym muista hienoista paikoista ostettuja vaatteita ym. kerskailua omasta elintasostaan. Tuntuikin kuin me normaalit turistit olisimme joitain köyhällistyä joita nyt sitten hänen pitää opastaa. Olemme varmaan tehneet aurinkomatkojen matkoja varmaan kymmenkunta ja tämä opas on negatiiivisen listamme ykkösenä.

Paras suositus minkä yleensä voi matkakohteelle antaa on se seikka joita emännän kanssa aina matkan jälkeen keskustelemme on se että mennäänkö vielä joskus uudelleen. Kyllä tänne voitaisiin vielä uudelleen palata. Parhaat plussat tulee turvallisuudesta, lämpötilasta ja lentomatkan lyhyydestä.

Ps ikävä kyllä kuvat ovat jossakin tuntemattomassa paikassa oman koneeni piilossa.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: