Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Vietnam, Saigon/ Hoi An  (Luettu 2923 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« : Helmikuu 07, 2012, 15:22:48 pm »

Maaliskuu 2008.


”Loistava” alku lomalle, lento 6 tuntia myöhässä, ensimmäisellä iltakävelyllä ryöstäjät iskivät ja veivät rahat, visakortin kännykän ym.....

Finnair jatkoi jo aiemmin omaksumaansa linjaa ja lentomme lähti kuusi tuntia myöhässä. Olimme perillä Saigonissa keskiyöllä. Kiinalaisessa kaupunginosassa oli siitä huolimatta täysi elämä päällä. Pikkuliikkeitä ja pieniä ruokaloita oli vielä avoinna ja näkyipä siellä ruokailutouhussa myös jopa lapsiperheitä? Siinä matkustelussa sitten ensimmäinen vuorokausi menikin.

Toinen matkapäivä alkoi todella mahtavalla aamupalalla hotelli Duxtonissa **** jossa oli kaikkea mahdollista syötävää jopa paria homejuustolaatua myöten. Luonnollisestikin näin ollen myös hedelmäpöytä oli täynnä mitä ihmeellisimpiä hedelmiä joita oli todella mielenkiintoista maistella. Aamupala oli todella mahtava enkä tiedä mitä siihen vielä olisi voinut lisää pyytää. No, jos oikein tarkkoja oltaisiin niin kahvi olisi sanut olla muuta kuin instant- kahvia, mutta maassa maan tavalla. Sitten pääsinkin jo varsinaiseen asiaan. Saigon joen rantaan mukaani otin kalapakin ja shimano 8 000 kelan teleskooppivavalla varustettuna. Paikalla olikin jo yksi kalamies joka tavallisella mato-ongella pienillä madoilla varustettuna onki rannalla istuen. Muut kalamiehet olivatkin sitten pikkupoikia jotka perhoshaavin kanssa pyydystivät lähinnä ”kultakaloilta” näyttäviä kaloja. Saaliiksi kertyi heille myös yksi pieni kilpikonna? Itselläni ei oikein kalaonni ollut myötä kun siellä parisen tuntia aikaani kulutin mutta ihan mukavaa oli poikienkin touhua seurata. Mato-onkijakaan ei tuntunut kalaa saavan. Vesi oli aivan mutaista/likaista ja yläjuoksulta tuli virran mukana isoja pohjasta irronneiden kasvien lauttoja joiden koko läheni jopa seitsemänkin neliötä.

Ruokapaikaksi vaimon kanssa valitsimme japanilaisen kalaravintolan. Kalalajista, mitä söimme en osaa sanoa muuta kuin että hyvää oli, vaikkakin annos oli aika pieni. Tulipa kuitenkin koko annos syötyä paikalliseen tapaan syömäpuikkoja käyttäen. Lasku ruokailusta ja ruokajuomana olleesta oluesta oli 170 000 paikallista + tippi 30 000 joten ruokailulle kertyi hintaa 200 000 paikallista valuuttaa. Näinhän ne miljoonan omistajat rahaa laittavat menemään. ( Tosin tuo lasku euroissa ei ollut kuin noin vajaa 9.euroa)

Sitten altaalle hetkeksi aurinkoa ottamaan ja uimaan joten iltapäivällä sitten virkistyneenä lähdimme tutustumaan 7 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin. Aurinko laskee noin kello kuusi ja pimeys tulee todella äkkiä. Kävelimme ja teimme lähinnä ikkunaostoksia tutustuen kuitenkin myös lähimarkkinoiden hintatasoon. Mukaamme olimme ottaneet vain vesipullon reppuuni kun emme enää ajatelleet varsinaisesti ruokailla. Katukeittiöstä tuli kuitenkin niin houkutteleva ruuantuoksu että emme voineet sitä vastustaa vaan pysähdyimme ja ostimme yhden annoksen kanasuikaleita ja vihanneksia riisikulhossa. Olipa hyvää ruokaa ja aivan riittävä annos meille molemmille. Hintaa moiselle kertyi 10 000 dongia eli noin 0.43 euroa.

Kun olimme syöneet ja lähdimme jatkamaan matkaa menin edellä tien ylitse. Samassa skootteri ajoi vaimoni kylkeä hipoen ja kaappasi olkalaukun mukaansa. Sinne häipyi parisataa dollaria, kamerakännykkä, visa-kortti, kopio passista ja kaikkea muuta mitä naisihmiset nyt mukanaan kantavat. Kaikki tapahtui siten kuin vain ”ammatti-ihmiset” asian osaavat hoitaa. Vaimo tuskin huomasi muuta kuin olkapäässä omituisen kivuntunteen kun jo olkalaukku oli ehtinyt pitkälle poispäin. Siitä sitten hotelliin ja selvittämään oppaan avustuksella miten tästä eteenpäin asiaa pitäisi selvittää. Opas ilmoitti että he tekevät ilmoituksen joka kelpaa vakuutusyhtiölle todistukseksi. Sitten vain soittelua Suomeen jotta saatiin Visa-kortti kuoletetuksi ja samoin piti myös sulkea kännykän liittymä. Vaimo oli hieman järkyttynyt mutta sanoin että ei tässä nyt mitään kovinkaan vakavaa sentään tapahtunut ja samoin olisi voinut käydä myös vaikkapa Hesassa rautatieasemalla. Oppaalle täytyy sanoa erityinen kiitos, niin hienosti tuli asia hoidettua/selvitettyä.

Seuraavana päivänä jälleen joen rantaan ”uusin eväin”, emäntä jäi altaalle aurinkoa palvomaan. Nyt sitten olinkin tosimielellä asialla ja päätin ottaa kalan vaikka väkisin. Näkyvyyttä oli vain viitisen senttiä ja vesi edelleen mutaista/likaista, ajattelinkin että toivottavasti ne kalat, mitkä pyydystetään ravintoloihin syötäväksi eivät olisi täältä joesta saatuja. Kokeilin lipalla, uistimilla, jigillä, pilkillä ja kaikella mahdollisella mutta tulos ei oikein saaliin saannin kannalta ollut mairitteleva. Näin sentään kalan joka oli lahnan tapainen, painoakin oli kertynyt huimat 50 grammaa (arviolta) Tuli sitten pikkupoikia haaveineen siihen. Mukana oli yksi hieman vanhempi poika joka katseli mielenkiinnolla kalavälineitäni. Annoinkin sitten pojille muutaman jigin, ongenkorkin., painoja ongenkoukkuja, siimaa ja muutaman pienen itselleni ”ylimääräisen” uistimen. Pojat jäivätkin sitten laiturin alle ongelle kun jatkoin matkaa. Aurinko paistoi todella kuumasti ja kun tuo kalantulo ei oikein tuntunut olevan kovinkaan mainittavaa niin palasinkin hotelliin ja siellä altaalle, en ongelle, vaan uimaan.

Sen verran oli vaimo vieläkin pelästyneenä että ei oikein mielellään ilman minua olisi liikkunut joten kävimme sitten yhdessä tutustumassa kaupunkiin. Illalla pitikin sitten jo pakata jälleen matkalaukut kun edessä oli seuraavana päivänä lento Hoi- Anniin.

Tiistaina sitten siirryimmekin pohjoiseen tuhannen kilometrin päähän Saigonista. Hotelli ( Swiss-belhotel Golden Sand Resort spa ****+ oli ulkoiselta puitteeltaan todella hienon tuntuinen. Hotellilla oli oma pitkä hiekkaranta merelle ja allasalue oli mahtavan kokoinen ( 15 / 144 metriä.) Itseäni kiinnosti tietenkin merenranta jonne jo heti iltapäivällä hiippailin. Lähdin ensin vain tutustumaan alueeseen mutta nähdessäni siellä rannalla kalamiehiä palasin takaisin ja otin kalastusvehkeeni mukaan rannalle. Nyt olikin sitten vuorossa ”tyrskykalastus” paikalliseen tapaan.

Pyydystysvälineinä paikallisilla oli joko bambuvapa tai sitten lasikuituvapa ja kelana purkki johon oli siima kelattuna. Pohja-ongessa oli iso lyijymöhkäle ja ongenkoukku jossa syöttinä todennäköisesti katkaravun paloja. Saaliina heillä oli yksi lahnan näköinen noin 700 grammaa painava kala. Kala oli laitettu hiekkaan kaivettuun monttuun jossa se säilyi hieman paremmin kuin pelkästään muovipussissa, sillä ilma oli kuuma vaikka aurinko ei paistanut. Itse heittelin pientä jigiä ja sivuperukkeeseen laitoin perhon. Eipä taaskaan kaloja ruuhkaksi asti tullut. Paikallisten saama kala jäi ainoaksi tapahtumaksi. Rannalle tuli paikallinen Sang- niminen poika joka puhui englantia. Hän ehdotti että mentäisiin seuraavana päivänä läheiselle joelle ongelle, siellä hänen kalastaja isällään on pyydyksiä ja saisimme veneen käyttöömme.

Aamupala oli aikamoinen yllätys. Taso oli kaukana siitä mihin yleensä tämäntasoisen hotellin aamupalat ovat. Valikoima oli kovin suppea, mutta ruokaa lukuun ottamatta muuten kaikki oli loistavaa. Ympäristö hyvin hoidettua, henkilökunta ystävällistä jne. Keskiviikkona sitten kävelinkin aamupalan jälkeen sovittuun paikkaan. Lähdimme veneellä joelle ja laitoin meille molemmille heittovälineet kuntoon. Kun kaivoin uistimia esiin niin kyllä nauru maittoi. Sang kertoi että joella olevat kalat ovat pienempiä kuin minun uistimeni. ”Pakko” minun oli kuitenkin kokeilla J -kingiä, Carilloa ja Salamaa sillä sanoin Sang:lle että jos siellä on pieniä kaloja niin kyllä siellä sitten varmaan on isompiakin. Tulipa ainakin näitä ”eliitti-uistimia” sitten kokeiltua Etelä-kiinan merellä. Eivät nämä paikalliset kalat ymmärtäneet mitään tämän tapaisten hienouksien päälle. Kukaan ei käynyt edes kokeilemassa. Siirryimme sitten siitä pieneen lammikkoon josta oli yhteys joelle. Sieltä saimme pienen ahvenen kokoisia kaloja kymmenkunta. Syöttinä oli kuorittu katkarapu, muuten välineinä oli aivan tavalliset mato-onget pienellä korkilla varustettuna. Siirryin vielä hetkeksi merelle heittelemään pohja-onkea mutta saalista ei näkynyt.

Illalla kävelimme paikalliseen keskustaan jossa söimme maittavan aterian. Itse taisin ottaa possunlihaa ja emäntä tilasi ankanrintaa. Molemmat annokset olivat hyvänmakuisia ja ruokaakin oli aivan riittävästi. Lasku taisi olla jotain hieman alle 200 000. Ostimme mukaamme myös Wiskiä joka taisi maksaa noin 8 dollaria.

Torstaina jälleen vähäksi aikaa joelle josta tyhjin käsin siirryin jälleen merelle. Muutaman tunnin jälkeen olinkin valmis siirtymään hotellin rientojen pariin.

Perjantaina kokopäivän reissu Danangin kaupunkiin. Museoita, temppeleitä ym ”hauskaa” Kävimme myös ”Goooooood Morning Vietnami:sta” tuttuun China Beach:n rannalla. Näkyi sielläkin yksi urhoollinen kalamies kokeilevan onneaan. Kävimme myös marmorivuorilla josta opas osasi kertoa hyvinkin paljon sen erityisestä historiasta. Kiipeäminen oli aluksi aika vaativan tuntuista kun tuo toinen jalkani ei aivan aikoinaan leikkauksella saatu kuntoon, mutta alun jälkeen portaat eivät niin jyrkkiä sitten olleetkaan.. Marmoriveistämöllä oli todella hienoja käsin veistettyjä marmoripatsaita, ostinkin yhden pienen kirjahyllyyn, hintaan 15 dollaria.

Lauantaina lähdimme paikallisen kalastajan kanssa put put moottoriveneellä joensuistoon heittelemään ja tutustumaan paikalliseen kalastukseen. Vettä satoi kuten muuten lähes joka päivä Hoi Annissa. Emme tuulen takia päässeet kuin joensuistoon joten ankkuroimme siihen ja kalastimme siinä parisen tuntia. Vaikka nyt olikin mukana oikea paikallinen ammattikalastaja saalis oli kalojen suhteen pyöreä nolla. Kokemuksia kylläkin tuli senkin edestä. Kiertelimme siellä ja seurasimme kalastajien työntouhua. Näkyi ihan oikeasti olevan käytössä veneen tilalla sellainen pyöreän mallinen ”vene”? Samoin oli aika jännä pyydys sellainen jättihaavi joka todennäköisesti lasketaan alas ja pienen ajan kuluttua jälleen vinssataan ylös.

Sunnuntaina satoi niin rankasti että ei edes kalastaminen kiinnostanut joten maanantaina oli aivan ”pakko” taas mennä kokeilemaan tyrskykalastusta. Rannalla olikin jo melkein ruuhkaa kun siellä olikin jo kuutisen kalamiestä kokeilemassa onneaan. Pääsinpä kokeilemaan sitten miten paikallisten onkiminen käytännössä menee. Kyllä sieltä ”kelalta” siima ihan mukavasti ”soljuu” vasemman käden etusormeen täytyy vain muistaa laittaa laastari sillä sillä keritään siima jälleen rullalle.

Aurinkokin ilmestyi ja tietenkin äkkiä paita pois päältä. Asusteena vain shortsit kahlailin aallokossa ja nautin auringosta kalastamisen yhteydessä. Mukana ei tietenkään ollut mitään aurinkovoidetta ja kun aika tuntui menevän kuin siivillä en lainkaan huomioinut että oltaisiin tropiikissa jossa aurinko on todella polttava. Tästä kalastusreissusta saaliiksi tulikin sitten selän ja jalkojen totaalinen polttaminen. Illalla ko kohdat vain punottivat kuin keitetyllä kravulla mutta aamulla sitten oli jo vesikelloja koko ”alue” aivan täynnä. Mukana oli Brasiliasta ostettua salvaa joka oli tarkoitettu nimenomaan ko vaivaan. ( Niin, olin polttanut itseni lähes samoin sielläkin joten ei mitään uutta) Iho oli kuin santapaperilla pyyhitty ja tuntui kuin olisi illalla mennyt nukkumaan piikkisikojen joukkoon. Aina sitä jotakin oppii, tai sitten ei.

Tiistaina oli jälleen ”normaali” sateinen päivä. Hetken jo ajattelin lähteä paikallisen firman järjestämään ”Day Trip:iin” mutta tuntui kuitenkin että ko ”kalastusmatka”olisi lähinnä tarkoitettu koko perheen päivän kestävään meriretkeen jossa pääasia olisi ollut uiminen ja kalojen katseleminen sekä ruokailu saaren suojassa. Hintaa moisella olisi ollut 70 – 150 dollaria joten ajattelin että jos tuolla summalla vaikkapa ostaa kalastustarvikkeita niin hyötysuhde olisi parempi.
Käytimme mahdollisuutta ajaa hotellin pienoisbussilla kaupunkiin jonne menimmekin suurin piirtein joka toinen päivä, joka toinen päivä taas söimme paikallisessa keskuksessa jonne oli noin vajaa kilometrin kävely. Osa tästä matkasta oli täysin valaisematonta joten kotona mukaan otettu ledi taskulamppu oli aivan loistava mukaan otettava. Samoin oli itselläni mukana heijastusliivit joita paikalliset ja jopa osa turisteistakin kehui erittäin hyväksi keksinnöksi.
Vaimo teetti itselleen kaupungissa juhlapuvun silkistä. Mittojen mukaan tehty puku istui hyvin päällä jo ensimmäisellä sovituskerralla, mutta jotain pientä ”viilausta” siihen tehtiin. Hintaa tuli noin 70 euroa kun mukaan tuli vielä silkkinen hartiahuivi?

Kaupungissa näkyi Tarjakin ( Halonen) olevan kaupanteossa. En mennyt häiritsemään josko vaikka olisi ollut kovakin tinkaaminen hinnoista meneillään.

Palasimme jälleen loman loppupäiviksi takaisin Saigoniin joten kalastusmatka ei kalansaaliin kannalta aivan nappiin mennyt mutta ei kaikki ”saalis” olekaan punnittavissa. Saigoniin palattuamme vaimo meni läheiseen optikkoliikkeeseen jossa optikko tarkasti näkökyvyn ja sitten vain valitsemaan silmälasikehyksiä mahdottoman isosta valikoimasta. Mukana oli lähes kaikki merkkikehyksetkin. Vaimoni otti jotkut ”tavalliset” kehykset ja niihin rajattomat kaksiteholasit. Lasit luvattiin valmiiksi seuraavaksi iltapäiväksi ja näin myös toteutui. Nyt kun olemme jo Suomessa niin vaimo on edelleen täysin tyytyväinen ostokseensa. Hinta oli 80 euroa.

Vielä täytyy lopuksi sanoa että ylivoimaisesti mieliinpainuva asia koko matkasta oli liikennekulttuuri. Oli kuin kaksi lintuparvea olisi kohdannut kun nämä kaksi miljoonaa Saigonissa olevat skootteria pörräsivät liikenteessä. Harvat liikennevalot olivat vain suuntaa- antavia ja suojatiellä ei ollut mitään merkitystä. Katukäytävätkin olivat tarkoitettu skoottereiden ohituskaistoiksi jossa sai ajaa kumpaakin suuntaa jalankulkijoista välittämättä. Maantien ylitys oli aina oma seikkailunsa joka käytännössä tarkoitti sitä että tie ylitettiin kävellen kuin vanha mummu, vauhtia ei saanut lisätä eikä vähentää eikä pysähtyä vaan hitaasti jatkaa matkaa tien toiselle puolella luottaen siihen että skootterit väistävät.

Ruokailusta jäi erityisesti kolme tapausta mieleen. Vaimo tilasi kalaa (fish) mutta pöytään tuotiinkin krapu joka näytti kilpikonnalta jolla oli ravun sakset. Ravun mukana seurasi pihdit joiden avulla sitten sitä pilkottiin. Kyllä se ihan syötävää oli! Toinen tapaus oli ranskalainen ravintola jossa oli jotain ranskaksi kirjoitettua päivän erikoisannosta jota tarjoilijakin suositteli. Vaikka en yhtään ymmärtänyt mikä ruoka oli kysymyksessä tilasin sen. Isolla lautasella oli kaksitoista pientä ohutta siivua kinkkua ja keskellä kuusi vielä pienenpää kinkunsiivua. Siinä kaikki lukuun ottamatta pientä lämmintä patonkia. Hinta oli 75 000 paikallista?? Kolmas mieliin jäänyt ruokailu oli kun tilasin lohta pekonikääreessä ja vaimoni tilasi juustolla täytettyjä kananpaloja. Tarjilija toi annokset raakoina ja käänsi keskellä pöytää olevan levyn toisinpäin jolloin siitä paljastui kaasugrilli jossa asiakkaat itse grillasivat ruokansa.

Tekstiililiikkeitä löytyy varmasti jokaisen makuun, joko aivan oikeista merkkivaatteita tai sitten räätäleiden tekemiä mittatilausvaatteita. Hintataso on edullinen joten ainakin muutaman vaatteen kannattaa teettää. Samoin tuntuu optikkoalalta löytyvän laadukasta kotiin viemistä. Markkinoilta löytyy lähes kaikkea maan ja taivaan välistä. Alkoholit ovat suurin piirtein verovapaan myymälän hinnoissa ja tupakka lähes ilmaista.

Mukaan ehdottomasti taskulamppu, näkkileipää, sulatejuustorasia, heijastusliivit ja juhlamokka paketti. Siis kaiken muun itsestään selvien lisäksi. Itse tein kavinsuodattimen pidikkeen isosta juomapullosta leikkaamalla sen yläosan pois ja kääntämällä se takaisin alaosan sisään siten että korkkiosa oli alaspäin.

Ps.Laitetaas ihan malliksi vielä tuosta liikennekulttuurista kun sanat eivät sitä riitä kertomaan:

http://www.youtube.com/watch?v=mr5Gssaxl6g&feature=related

Ikävä kyllä valokuvat ovat jossakin koneen "hukkapiilossa" joten niitä ei sitten ole liitettäväksi.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: