Sivuja: [1]   Siirry alas
Kirjoittaja Aihe: Dominikaaninen tasavalta, Puerto Plata  (Luettu 3704 kertaa)
Igors
Aktiivi
Jäsen
**
Poissa Poissa

Viestejä: 741



« : Helmikuu 06, 2012, 16:20:56 pm »

Helmikuu 2010

Kaukaisuudesta kuului kumea aaltojen ääni niiden törmätessä rantatörmään, ilmavirta joka tulvahti huoneeseen avaamastani parvekkeen ovesta, se oli kuin lämmin tuulahdus suoraan tropiikista ja.... niinhän se olikin.

Lento kohti Puerto Plataa oli lähtenyt aamukuudelta ja noin seitsemän tunnin lennon jälkeen teimme varman laskun (mäkihyppääjien selostajia lainatakseni) Kanadan Halifaxsiin.

Siellä poistuimme koneesta ja mukaamme otimme kaikki käsimatkatavarat siirryttyämme odotushuoneen puolelle. Paikka oli erittäin valoisa ja siisti, mitään myymälää ei tosin paikalla ollut. Terminaali oli odotushuonetta lukuun ottamatta täysin suljettu mutta paikalla oli matkailijoiden käyttöön varattuna mehupulloja, sipsejä, joitakin paakelsin tapaisia sekä omenoita ja vesipulloja. Nämä oli tarkoitettu jaettavaksi kaikille enkä ainakaan itse huomannut mitään mahdotonta hamstrausta joten uskoakseni niitä riitti kaikille. Jatkoimme sitten matkaa kohti oikeaa määränpäätä jonne saavuimme reilun kolmen tunnin lentomatkan jälkeen.

Ensivaikutelma hotellistamme Gran Ventana Beach Resort****+ ei oikein tuntunut vastaavan luokitustaan. Mitään isompaa vikaa en osaa sanoa mutta kaikkea pientä nuhruisuutta tuntui olevan.

Olihan tuo hotelli sitten parin viikon tutustumisen jälkeen aivan ok. vain muutama pikkuseikka jäi vaivaamaan. Laitetaan nyt muutama mieleen jäänyt seikka ikään kuin plussana ja miinuksena ja tietenkin plussat viimeiseksi jotta ne jäävät paremmin mieleen.

Ulkoiselta olemukseltaan hieman kulahtanut rakennuskompleksi jossa ihan oikea avain huoneiston oveen ja avainta sai todella sovitella ennen kuin ovi aukeni. Sisällä wc-tiloissa käytetyt -paperit piti laittaa istuimen vieressä olevaan, ilman kantta olevaan astiaan. Televisiossa useita kymmeniä kanavia mutta kaikki ”lumisateen” peitossa, tosin ei tänne tv:tä oltu tullut katselemaankaan.
Ruokalajeja riittävästi mutta...tuntui että kaikki ruuat olivat haaleita ei todellakaan mitään pelkoa että olisi polttanut suunsa. Jopa perunatkin eri muodoissaan tuntuivat täysin haaleilta ja liharuuat ihmeen sitkeiltä. Itseäni häiritsi sellainenkin pikkuseikka että ruokailussa pöytien jalat tuntuivat olevan hieman eri paria joten pöytä hieman kiikkui kun yritti lihaa leikata.

Erityisen isot plussat hotelli saa liikuntaesteisten huomioimisessa, missään aiemmin olleissamme paikoissa tätä ei ole näin hyvin hoidettu. (jopa rullatuolissa olisi voinut mennä leveää luiskaa pitkin altaaseen). Lapset olivat myöskin huomioitu normaalia paremmin joten AM:n suositus tältä osin oli aivan oikea. Ruokaa oli riittävästi ja valikoima ainakin itselleni suorastaan runsas. Jälkiruokavalikoima oli jälleen täälläkin mahtava kaikennäköistä kermakaakkua, suklaaherkkuja ym ym oli aivan mahtava valikoima (Vaaka kotona todisti asian) Juotavaksi sai joko olutta, vettä, viiniä tai sitten ihan oikeista hedelmistä puristettua neljää erilaista juomaa. Aurinkotuoleja oli riittävästi sekä hienolla hiekkarannalla että uima-altaan reunustoilla. Lisäksi ulkoilukalusteet allasalueella olivat aivan uusia, vain viikko sitten tuotuja. Ohjelmaa oli järjestetty jokaiselle viikonpäivälle, milloin oli elävää musiikkia milloin muita esiintyjiä ja lapsille tietenkin oma iltainen näytös.

Sitten päästääkin ihan muuhun asiaan, meressähän voi muutakin harrastaa kuin uimista...

Hotellissa oli tarjolla (ilmaiseksi) joka päivä kanootteja joilla pääsi melomaan lähikarikkojen tuntumaan. Itseäni kiinnosti tuo vedenalainen elämä johon ensin tutustuin snorkkaamalla ja myöhemmin pyrein saamaan vuorovaikutusta aikaiseksi myös kalojen kanssa, ikäänkuin hieman lähemmän tutustumisen merkeissä. Olinhan mukaani pakannut jälleen useamman setin kalastustarvikkeita juuri tähän tarkoitukseen. Olinkin jo ennakolta paikalla olevilta tytöiltä (oppailta) hieman kysellyt tietoja. Aivan nappiin eivät nämä vinkit menneet mutta ohjeet olivat kyllä ihan ok ja suuntaa-antavia.

Kaupunkikierroksella ( joka sisälsi muuten mm. rommitehtaalla käynnin maistiaisineen), kauppakadulla käynnin ( löytyihän ainakin pikku prinsessoilleni ostettavaa, kotimaiseen hintaan) ”sikaritehtaalla” käynnin, (ei maistiais-sauhuja) suurin mielenkiintoni kohdistuikin rannalla olevaan linnoitukseen jonka tuntumassa kuulemma olisi mahdollisesti kalastus mahdollisuuskin. Kaukana, mutta kuitenkin rannan tuntumassa, näkyikin joitakin miehiä meressä kahlailevan, taisivat heittoverkoilla pyytää kalaa.

Hotelliin palattuamme katsoin sitten taxi hinnastoa: Kaupunkiin, noin 5-6 kilometrin päähän, näkyi hinta olevan 17 taalaa Huh Taitaa olla jopa enemmän kuin kotimaassa, joo'o tinkaamaan en lähtenyt, en tiedä sitten olisiko edes auttanutkaan, joten...pitäkää tunkkinne. Piste. Paikallisella linkkarilla olisi sitten ko matka järjestynyt hintaan joka olisi ollut alle taalan mutta.. perskules kun tuo jalka oli jälleen ruvennut ”kiukuttelemaan” joten mitään pitkiä matkoja ei kestänyt kävellä ja näinollen täytyi katsastaa lähempiä paikkoja.

Onnekseni seuraavana aamuna kun olin hotellin rannalla huomasi parin paikallisen olevan siellä kalastamassa. Salamannopeasti (juu, ei jalka vaivannut yhtään) kipaisin hakemaan pari kalastussettiä ja sinne muiden kalamiesten joukkoon. Loistavalla(lähinnä käsillä puhuen) kielitaidollani selvitin mitä syöttiä kannattaisi käyttää. Leivänpalasesta tehtyä mössöä näkyi toisella olevan syöttinä ja toinen luotti kalanpalaan, joita syöttejään kumpikin heitteli ilman vapaa vain siima kerittynä rullalle vähän kuin jonkinlaisen muovipullon ympärille. Kalojakin näkyivät jo ennestäänkin saaneet ja lisääkin oli tulossa. Kalat olivat kuin isoja silakoita joilla oli pitkä leuka, lähinnä muistuttaen nokkahaukea. Toinen saaliskala joita kalamiehet saivat olivat kuin ahvenia mutta väritys oli hieman oudompi päävärin ollessa kirkkaan keltainen.

Tuntuivat kalat suosivan vain luomuruokaa joten tarjoamani jigit, lipat ja pikkuvaaput saivat vain halveksuntaa osakseen. Kävivät vain tökkäämässä moisia tarjouksiani mutta kiinni eivät jääneet. Tosin Par:n uniikki 2 tuntui sen verran mielenkiintoa herättävän että muutaman sekunnin sain jotakin kalaakin väsytellä. Lähes joka päivä sitten siellä olinkin aina muutamia hetkiä noita kaloja narraamassa mutta lopputulos oli kyllä kaloille 20 – 0. Jos oikein muistia pinnistää niin olihan siellä kalajigissä pari kertaa kala kiinni ja bete lipassakin kerran, ylös asti ei kuitenkaan ketään tullut. Onneksi ei ruokailuni ollut sidottuna kalantuloon, muuten taitaisin aika kevyt poika olla.

Kyllähän sieltä ihan ylöskin reppuun saakka mereneläväkin tuli. Olin kävellyt muutaman sadan metrin päähän omasta ”kotihotellista” sellaiseen keinotekoiseen kivistä rakennettuun niemennokkaan ja sieltä yritin sitten noita kaloja narrata. Mukaani oli nyt sitten ”tarttunut” oikein luomuruokaakin, juustoa, pekonia ja sämpylä aamuisesta ruokapöydästä. Eivät kalat ymmärtäneet mitään todella hyvän ruuan päälle ja kaikenlisäksi leivänpalaset liukenivat hyvinkin äkkiä veteen.

Päätin sitten lähteä hieman paremmille vesille ja nostin repun syliini istuen kivellä. Samassa taskurapu hyppäsi paljaalle rinnalleni avoimesta repusta jonne se oli ryöminyt todennäköisesti hyvän ruuan perässä. Mikäli en olisi aamulla tarpeillani käynyt niin kyllä siinä olisi shortsit kastuneet sisäpuolelta sen verran siinä pelästyin. Niin ja ruokaakaan en tuosta ravusta sitten saanut kun se salaamaamin nopeammin häipyi kivikkoon.

Täytyi sitten taas turvautua oikein ammatti-ihmisten apuun ja eikun tilaamaan syvänmeren kalastusreissua hintaan 90 taalaa. Isolla veneellä sitten ajoimme 15 kilometriä rannasta kuutta vetovapaa vedossa. Meitä oli neljä kalamiestä, muut olivat Hollannista, Ranskasta ja Kanadasta. Ranskalaisen istuessa ”väsytystuolissa” kela parkaisikin oikein reippaasti. Saalina oli komea muovipussi. Pari tuntia menikin sitten tyhjää pyytäen kunnes, jees.. minun ”vuorollani” ihan oikea kala nappasi silakantapaiseen syöttiin.

Kala käyttäytyi lähes kuin kotimainen meritaimen hyppien aina välissä ilmaan. Välineet tosin olivat niin rajunkokoiset että mitään mahdotonta väsyttelytaistelua ei tuosta kuitenkaan tullut. Siima oli varmaan + millistä paksuudeltaan ja sitä oli kelalla varmaan puoli kilometriä. Olisi siihen saanut sitten hieman isompikin ”körmyniska” käydä kiinni mutta nyt sitten paino taisi jäädä noin viisi-seitsemän kiloiseksi. Ikäväksemme ( tai oikeastaan muiden harmiksi ) tuo kala jäikin sitten ainoaksi.

Mukavahan siellä auringonpaisteessa oli noita kalojakin kokeilla mutta kaikki loppuu aikanaan ja kotiin palaaminen tuli sitten ajankohtaiseksi. Helsingissä sitten laukun tullessa hihnalta huomaisin että joku oli käynyt sitä tutkimassa. Kaikki oli käännetty sekaisin mutta onneksi mitään ei puuttunut. Oli taitanut läpivalaisussa nuo kalastusvehkeet näyttäneet hieman oudoilta joten oli hieman tutkittu.
tallennettu

Vanhuus ja viisaus ei ole itsestään selvä asia. Itselläni vanhuus lähenee mutta viisautta ei ole vielä näkynyt.

Sivuja: [1]   Siirry ylös
  Tulostusversio  
 
Siirry: